Herukkakirva

Siivettömät yksilöt ovat hentorakenteisia, vaalean kellertäviä tai vihertäviä ja selkäpuolella on yleensä vihreä, melko epäselvä pitkittäisjuova. Selkäpuolella on myös paksuja karvoja. Verkkosilmät ovat punaiset. Tuntosarvet, raajat, vaharauhasputket ja takaruumiin kärjen cauda ovat vaaleat. Cauda on lyhyt, tuntosarvet ovat noin 1,2 kertaa ruumiin pituiset ja vaharauhasputket hyvin ohuet ja 2–4 kertaa caudan pituiset. Siivellisillä yksilöillä on takaruumiin yläpinnalla tumma laikku. Koiraat ovat siivettömiä. Ruumiin pituus 1,6–2,3 mm.[1][2][3]

Kromosomiluku 2n=12.[1]

Herukkakirvan levinneisyys ulottuu Euroopasta Aasian pohjoisosien poikki Korean ja Japaniin. Se on myös levinnyt vieraslajina Pohjois-Amerikkaan.[1] Suomessa sitä on tavattu lähes koko maassa.[4]

Herukkakirvalla esiintyy kesän aikana isännänvaihto, jossa primääri-isäntänä ovat herukat, lähinnä punaherukka ja valkoherukka, ja sekundääri-isäntinä erilaiset huulikukkaiskasvit, etenkin pähkämöt ja peipit. Herukoilla kirvat lisääntyvät neitseellisesti ja elävät kolonioina lehtien alapinnoilla aiheuttaen lehteen äkämän, joka on yläpinnalta kupera ja alapinnalta avoin. Äkämä eroaa väriltään muusta lehdestä ja muuttuu usein yläpuolelta viininpunaiseksi. Osa kirvoista pysyttelee herukkapensaissa koko kesän. Sekundääri-isännille siirtyneet kirvat elävät lehdillä ja varsilla. Syksyllä kirvat palaavat herukkapensaisiin, lisääntyvät suvullisesti ja naaraat munivat. Munat talvehtivat.[1][3][5]

Herukkakirva vioittaa pensaiden lehtiä ja kirvojen tuottama mesikaste voi tarjota alustan sienitautien esiintymiselle. Kirvoja voidaan torjua myrkytyksin.[6][7]

Primääri-isäntiä ovat herukat (Ribes), sekundääri-isäntiä monet huulikukkaiskasvit.[1]

• Aphid Species File