Herukat

Herukat eli viinimarjat (Ribes) on herukkakasvien (Grossulariaceae) heimon ainoa suku. Lajit kasvavat luonnonvaraisina pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealla vyöhykkeellä.

Herukat
Lännenpunaherukka (Ribes rubrum)
Lännenpunaherukka (Ribes rubrum)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Saxifragales
Heimo: Herukkakasvit Grossulariaceae
Suku: Herukat Ribes
L.
Katso myös

  Herukat Wikispeciesissä
  Herukat Commonsissa

Kuvaus

Herukat ovat kesävihantia tavallisesti yksikotisia pensaita. Lehdet kasvavat kierteisesti ja ovat tavallisesti hammaslaitaisia. Kukinto on tavallisesti terttu. Kukat voivat olla vihertäviä, keltaisia, punaisia tai harvoin valkoisia. Verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verholehdet ovat tavallisesti paljon suurempia kuin terälehdet. Kukkapohjus on maljamainen, kellomainen tai putkimainen. Hedelmä on pallomainen pohjusmarja.[1]

Sukuun kuuluvia kasveja

Lajeja ja lajikeryhmiä

Viljeltyjä herukkalajeja ja lajikkeita:[2][3][4]

  • taikinamarja (Ribes alpinum)
  • amerikanherukka (Ribes americanum)
  • kultaherukka (Ribes aureum)
    • silokultaherukka (var. aureum)
    • villakultaherukka (var. villosum)
  • harokarviainen (Ribes divaricatum)
  • lamoherukka eli pikkuherukka (Ribes glandulosum)
  • mattoherukka (Ribes laxiflorum)
  • mustaherukka (Ribes nigrum)
  • lumiherukka (Ribes niveum)
  • alppipunaherukka (Ribes petraeum)
  • lännenpunaherukka (Ribes rubrum)
  • ruusuherukka (Ribes sanguineum)
  • pohjanpunaherukka (Ribes spicatum)
    • idänpunaherukka (R. spicatum subsp. hispidulum)
    • lapinpunaherukka (R. spicatum subsp. lapponicum)
    • lehtopunaherukka (R. spicatum subsp. spicatum)
  • karviainen eli hillokarviainen (Ribes uva-crispa)
    • karviainen eli tarhakarviainen (Ribes Uva-crispa-ryhmä), lajikeryhmään kuuluvat risteytetyt karviaislajikkeet

Marjakasvina viljellyt punaherukat, lajit lännenpunaherukka, alppipunaherukka, pohjanpunaherukka, kartanonpunaherukka ja hollanninpunaherukka, muodostavat lajiryhmän, punaherukkaryhmän (Ribes rubrum -ryhmä).[3][1]

Muita herukkalajeja:

  • Ribes aciculare – neulakarviainen
  • Ribes alpestre – himalajankarviainen
  • Ribes cereum – vahakarviainen
  • Ribes dikuscha – jokiherukka
  • Ribes hirtellum – itäamerikankarviainen
  • Ribes japonicum – japaninherukka
  • Ribes komarovii – tähkäherukka
  • Ribes lacustre – pikiherukka
  • Ribes latifolium – vaahteraherukka
  • Ribes mandshuricum – heloherukka
  • Ribes maximowiczianum – hehkuherukka
  • Ribes oxyacanthoides – vuoristokarviainen
  • Ribes pallidiflorum – huopaherukka
  • Ribes sachalinense – sahalininherukka
  • Ribes ussuriense – ussurinherukka
  • Ribes warszewiczii – samettiherukka [4]

Risteymiä
  • Ribes × culverwellii – herukkakarviainen eli karukka (mustaherukan ja karviaisen risteymä)
  • Ribes × gordonianum – rusoherukka
  • Ribes × houghtonianum – kartanonpunaherukka (lännen- ja pohjanpunaherukan risteymä)
  • Ribes × pallidum – hollanninpunaherukka (alppi- ja pohjanpunaherukan risteymä) [2][3]
  • Ribes × rusticum – tarhakarviainen[4] (itäamerikankarviaisen ja hillokarviaisen risteymä)

Herukoiden tuholaisia
  • herukkakoi eli herukka-aamukoi (Lampronia capitella)
  • viinimarjakoisa (Zophodia grossulariella)

Nimi

Tihkumista tai valumista merkitsevästä sanasta herua johdettu herukka on alkujaan murresana, jonka professori Toivo Rautavaara vakiinnutti yleiseen käyttöön.[5][6] Vanhempi nimitys kasville on suomen kielessä ollut siestar, joka on säilynyt paikannimessä Siestarjokilähde? ja useissa muissa itämerensuomalaisissa kielissä: virossa sana tunnetaan muodossa sõstar, vatjassa ses(s)ar, vepsässä sestrikäine ja lyydissä sestroi sekä inkeroisessa sēstara tai sēstarain. Virosta sana on lainattu myös latviaan muodossa zusteri (josta on peräisin liivin sustriń), tarkemmin määrittelemättömästä itämerensuomalaisesta kielimuodosta taas venäjään muodoissa sestreníca ja sestrjanka. Epävarmoja vastineita on esitetty myös mordvasta (ersä tšukštorov, mokša šukštəru), marista (śepter) ja udmurtista (suter) sekä kauempaakin hantista ja mansista asti.[7]

Satakunnan ja Hämeen murteissa herukan nimitys on ollut oivukka, Etelä- ja Kaakkois-Hämeessä on puhuttu ojukasta ja Kymenlaakson tienoilla ojamarjasta. Kirjakielessä on aiemmin käytetty myös etelähämäläistä muotoa ojuke. Muita murteellisia mustaherukan nimityksiä ovat esimerkiksi kollinmarja, vitsamustikka, ämmäkkä ja Ruotsiin pohjautuva ruottukka.[6] Puhekielessä yleinen herukan nimitys viinimarja viittaa marjojen käyttöön juomien valmistuksessa ja on suora käännös marjan ruotsinkielisestä nimestä vinbär.[5]

Lähteet
  • Ella Räty & Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
  • Leena Hämet-Ahti, ym.: Retkeilykasvio. Helsinki: Yliopistopaino, 1998. ISBN 951-45-8167-9.

Viitteet
  1. Hämet-Ahti, Leena, Palmén, Annikki, Alanko, Pentti & Tigerstedt, Peter M. A.: Suomen puu- ja pensaskasvio, 2. uudistettu painos. Helsinki: Dendrologian Seura r.y., 1992. ISBN 951-96557-0-0.
  2. Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  3. Hämet-Ahti et al. 1998 s. 234–236.
  4. Suomen Lajitietokeskus: Herukat – Ribes Viitattu 14.2.2022.
  5. Herukat ja karviaiset kasvikset.fi. Viitattu 22.5.2021.
  6. Puolukka, mustikka, juovukka ja ojukka – mistä tulevat marjojen nimet? yle.fi. Viitattu 22.5.2021.
  7. Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja R-Ö, s. 173–174. SKS, 2000. ISBN 978-951-717-712-2.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.