Herttakaksikko

Kasviokuva

Herttakaksikko kasvattaa hennon, 10–20 cm korkean varren. Sillä on vaakajuurakko, jonka hentojen rönsyjen avulla kasvi leviää kasvullisesti. Nimensä laji on saanut lehtiensä perusteella. Varren alaosassa on yleensä vastakkain asettuneina kaksi leveän herttamaista, 1–2,5 cm pituista lehteä. Kukattomassa varressa lehdet ovat varren päässä. Varren latvassa oleva kukinto on lyhyt, harsu tähkä, jossa on 3–10 kukkaa. Kukat ovat pieniä, noin 5 mm leveitä ja väriltään rusehtavan tai punertavan vihreitä. Kukan huomiota herättävin osa on kapea- ja suippoliuskainen, kannukseton huuli, joka on 2–3 kertaa muiden kehälehtien pituinen ja kärjestään kaksiliuskainen. Kukka tuoksuu epämiellyttävälle, ja haju muistuttaa lähinnä pilaantunutta ruokaa. Herttakaksikko kukkii Suomessa kesä-elokuussa. Näkyvää kukinta-aikaa pidentää se, että teriö pysyy tuoreena vielä siementen kypsyessäkin. Kasvin hedelmä on kellertävä, pystyhkö ja pullea kota.[3][4]

Vaikka laji tunnettaan yhä paremmin nimellä Listera cordata, on sen osoitettu olevan hyvin läheistä sukua pesäjuurelle (Neottia nidus-avis), jolloin nimistösääntöjen mukaisesti "kaksikot" (ent. Listera) siirretään aikaisemmin kuvattuun pesäjuurten sukuun Neottia.

Herttakaksikko on levinneisyydeltään sirkumboreaalinen; toisin sanoen sitä esiintyy pääasiassa pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeellä. Euroopassa sitä tavataan Britteinsaarilta, Fennoskandiasta, Pohjois-Saksasta ja -Puolasta, Baltiasta ja Venäjän pohjois- ja keskiosissa Länsi-Siperiaan saakka. Keski- ja Etelä-Euroopassa laji kasvaa vuoristometsissä muun muassa Alpeilla, Balkanilla sekä Kaukasuksen alueella. Herttakaksikon levinneisyysalue jatkuu Venäjän Tyynenmeren rannikolta Alaskaan, Kalliovuorille sekä Kanadaan. Lajia kasvaa myös Grönlannissa ja Islannissa.[5]

Suomessa herttakaksikkoa voi löytää lähes koko maasta. Yleisimmillään se on Kainuussa ja Lapissa.[6] Pienen kokonsa ja vaatimattoman ulkonäkönsä takia laji on kuitenkin vaikeasti havaittavissa. Etelä- ja Keski-Suomessa laji on viime vuosikymmeninä taantunut.[7]

Herttakaksikkoa voi löytää metsistä lähes koko Suomesta, useimmiten kosteista ja soistuvista kuusimetsistä sammalen seasta.[3] Kasvi muodostaa yleensä harvahkoja kasvustoja juuren rönsyjen avulla.[4] Lajia ei voida pitää selvänä kalkinkarttajana tai -vaatijana.

Kukkia pölyttävät useimmiten sienisääsket (Mycetophylidae) ja harsosääsket (Sciaridae).[8]

• Ackerman, J. D. & Messler, M. R. (1979). "Pollination biology of Listera cordata (Orchidaceae)". American Journal of Botany 66(7) 1979; 820–824.
• Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
• Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
• Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

• Pohjolan kasvien pauloissa: Neottia cordata - herttakaksikko
• Kasviatlas 2018: Herttakaksikon levinneisyys Suomessa
• Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Herttakaksikko^{[vanhentunut linkki]}