Heroikos

Filostratos kirjoitti 200-luvulla. Teoksen Heroikos hän on kirjoittanut joskus vuosien 213–217 jälkeen.[1] Tutkijoilla on ollut erilaisia ehdotuksia sille, mikä hänen pyrkimyksenään teoksen kirjoittamisessa oli. Gottfried (Gottfridus) Olearius katsoi, että hän pyrki osoittamaan Homeroksen tekemiä virheitä. Karl Ludwig Kayser katsoi, että Heroikoksen tarkoitus oli paitsi toimia kirjoituksena Homerosta vastaan myös pyrkiä miellyttämään teoksen kirjoittamisaikaan keisarina toiminutta Caracallaa, joka piti itseään uutena Akhilleuksena. Teoksen sisällössä ei kuitenkaan ole mitään suoranaisia viitteitä, jotka kytkisivät sen Caracallaan, vaikka se käsitteleekin myös Akhilleusta. Erään ehdotuksen mukaan Heroikos olisi kirjoitettu kuvamaan mytologisia aiheita esittäneitä maalauksia, jotka olisivat voineet olla esimerkiksi Filostratoksen suojelijan Julia Domnan palatsissa. Ainakin eräät yksityiskohdat teoksessa vaikuttavat maalausten yksityiskohtien kuvauksilta.[3][4]

Teoksen editio princeps (Firenze, 1496) oli samassa laitoksessa yhdessä Filostratoksen Sofistien elämän, Filostratos Lemnoslaisen teoksen Eikones, Kallistratoksen teoksen Ekfraseis sekä eräiden Lukianoksen satiirien kanssa. Stephanus Niger käänsi Heroikoksen latinaksi (Milano, 1517).[3]

Filostratoksen teos on keskustelu foinikialaisen kauppiaan ja traakialaisen viininviljelijän välillä. Keskustelu sijoittuu Traakian Khersonesokselle Hellespontoksen rannalle lähelle Elaiuksen kaupunkia, vastapäätä Troijaa. Kauppias on pysähtynyt sinne odottelemaan suotuisia tuulia. Viininviljelijä kutsuu hänet viinitarhaansa, jossa he alkavat keskustella Troijan sotaan osallistuneista heeroksista. Viininviljelijä itse on heeros Protesilaoksen suojeluksessa ja läheisissä yhteyksissä tähän, sillä hänen viinitarhansa on heerokselle omistetun pyhäkön raunioiden paikalla. Heeros viettää osan ajastaan hänen kanssaan ja osan ajasta Fthiassa tai Troaksessa.[2][3]

Tämän jälkeen viininviljelijä alkaa vieraansa hämmästykseksi ja iloksi käsitellä monia Troijan sotaan liittyneitä aiemmin tuntemattomia seikkoja perustuen Protesilaokselta saamiinsa ensikäden tietoihin.[2][3] Protesilaos oli ensimmäinen Troijan sodassa kaatunut, mutta kykenee kertomaan silti paitsi Troijaan tulosta myös myöhemmistä tapahtumista, sillä hänhän oli kuolemansa jälkeen vapaa ruumiin kahleista, ja saattoi näin seurata kuolevaisten vaiheita. Viininviljelijä kuvaa Protesilaoksen ulkomuotoa, luonnetta ja elämäntapaa sekä hänen pyhäkössään suoritettuja rituaaleja. Protesilaoksen lisäksi myös muut heerokset, kuten Aias, Hektor, Palamedes ja Patroklos, olivat ilmestyneet ihmisille, tuoden kaikkea hyvää niille, jotka palvoivat heitä, ja kostaen niille, jotka suhtautuivat heihin epäkunnioittavasti. Foinikialainen suhtautuu aluksi epäilevästi siihen, että heerokset olisivat edelleen läsnä, mutta tulee vähitellen taivutelluksi.[1]

Erityisen pitkälti viininviljelijä käsittelee Palamedeen suuria ansioita ja sitä, kuinka väärin Homeros kohtelee tätä omissa eepoksissaan piilottamalla tämän maineen, sillä hän ei mainitse heerosta kertaakaan, ja korottamalla sen sijaan tämän vihollista Odysseusta. Protesilaos kehuu kyllä Homeroksen kykyjä runonlaulajana, mutta valittaa sitä, että Palamedeen kärsimien vääryyksien lisäksi Homeros kuvaa myös jumalat huonosti, ja käsittelee väärin myös muun muassa Helenaa. Homeros ei ole uskottava lähde Troijan sotaan, koska eli kauan sodan jälkeen ja muunteli totuutta runollisen vaikutelman vuoksi. Vaikka Homeros keräsi heeroksia koskevia kertomuksia monista kaupungeista, hänen ”ensikäden lähteensä” oli Odysseus. Siksi tämän vihollinen Palamedes oli jätetty huomiotta.[1][2][3]

Lopuksi viininviljelijä käsittelee Akhilleusta, kuvaten jälleen tämän elämää, ulkonäköä ja luonnetta. Akhilleus loisti sekä sotataidoissa, musiikissa että viisaudessa. Viininviljelijä kuvaa myös Akhilleuksen kulttiin liittyneitä monimutkaisia, ihmeellisiä ja väkivaltaisiakin rituaaleja. Nykyisin Akhilleus asuu Leuken saarella Pontoksella yhdessä Helenan kanssa, laulaen Troijasta ja heidän rakkaudestaan, ja saaden uhreja ohi kulkevilta merenkulkijoilta. Toisaalta Akhilleuksesta kerrotaan kaksi kostotarinaa siitä, kuinka hän oli surmannut Priamoksen viimeisen jäljellä olleen jälkeläisen sekä amatsonit, jotka olivat hyökänneet saarelle. Tämän jälkeen keskustelu päättyy äkillisesti lupaukseen, että jos tuulet ovat edelleen epäsuotuisat, keskustelua voitaisiin jatkaa seuraavana päivänä. Jos taas foinikialainen pääsisi jatkamaan matkaansa, hänen tulisi suorittaa uhri Protesilaokselle, joka tämän mahdollisti.[1][2]

Kautta teoksen Filostratos tuo esille lukuisia kohtia kyklisiltä runoilijoilta ja tragediakirjailijoilta, sekä esittää paljon itse keksimäänsä.[3]

• Philostratus: Heroicus. Teoksessa Philostratus: Heroicus. Gymnasticus. Discourses 1 and 2. Edited and translated by Jeffrey Rusten, Jason König. Loeb Classical Library 521. Cambridge, MA: Harvard University Press, 2014.

• Philostratus the Athenian: Heroicus. Perseus. (muinaiskreikaksi)
• Flavius Philostratus: On Heroes. The Center for Hellenic Studies, Harvard University. (englanniksi)