Hernán Cortés

Hernán Cortés syntyi Medellínin pikkukaupungissa Espanjassa vuonna 1485. Hänen vanhempansa olivat Espanjan armeijan kapteeni Martin Cortés de Monroy ja hänen puolisonsa Catalina Pizarro Altamirano. Cortés oli äitinsä puolelta inkavaltakunnan kukistaneen löytöretkeilijä ja konkistadori Francisco Pizarron serkku. Ei tiedetä, tapasivatko Cortés ja Pizarro koskaan toisiaan.

Hernán Cortés.

Vuonna 1499 14-vuotias Cortés lähetettiin opiskelemaan Salamancan yliopistoon, jossa hänestä oli tarkoitus tulla isoisänsä tavoin lakimies. Hän ei kuitenkaan osoittanut kiinnostusta opiskeluun, joten kahden opiskeluvuoden jälkeen hän palasi takaisin kotiin vuonna 1501. Cortésin vanhemmat olivat pettyneitä lapsensa laiskuuteen, mutta Cortés ei omien sanojensa mukaan ollut kiinnostunut lakimiehen ammatista, vaan hän halusi mieluummin koettaa onneaan Espanjan siirtokunnissa Amerikassa.

Vuonna 1502 Cortés päätti purjehtia Atlantin valtameren yli espanjalaisten siirtokuntiin Amerikassa, koska hänen sukulaisensa Nicolás de Ovando oli nimitetty Hispaniolan kuvernööriksi. Nuori Cortés saapui Hispaniolan saarelle vuonna 1503 kapteeni Alonso Quinteron laivalla. Merimatkan aikana Cortés oli tutustunut Quinteroon, ja nykyhistorioitsijoiden mukaan Quintero toimi nuoren Cortésin esikuvana. Hän tapasi Ovandon Santo Domingon kaupungissa, ja Ovando nimitti hänet Azuzan kaupungin notaariksi.

Vuonna 1510 Cortés osallistui Kuuban valloitukseen. Saaren kuvernööri Diego Velázquez de Cuéllar oli vakuuttunut Cortésin kyvyistä, joten hän nimitti hänet sihteerikseen ja Santiago de Cuban kaupungin pormestariksi. Vaikka Cortésilla oli jo korkea-arvoinen poliittinen asema Espanjan siirtomaissa, hän olisi halunnut lähteä tutkimusmatkalle Keski-Amerikkaan. Velázquez ei kuitenkaan halunnut Cortésin lähtevän, koska hänen mielestään Cortésin kuului osallistua Kuuban siirtokunnan johtamiseen.

Pääartikkeli: Meksikon espanjalaisvalloitus

Cortésin tutkimusretki Kuubasta Tenochtitlániin.

Vuonna 1519 Cortés lähti vastoin Velázquezin määräyksiä valloitusretkelle Meksikoon, koska hän oli kuullut kertomuksia asteekkien intiaanikansasta ja näiden rikkauksista. Cortés nousi maihin nykyisen Veracruzin kohdalla ja perusti paikalle La Villa Rica de la Vera Cruzin kaupungin. Kuvernööri Velázquez määräsi Cortésin Espanjan kruunun etsintäkuuluttamaksi, joten Cortés julisti toimivansa Espanjan kuningas Kaarle I:n nimessä ja lähti viidentoista ratsuväen sotilaan, viidentoista kanuunan ja 400 jalkaväen sotilaan kanssa valloittamaan asteekkien valtakuntaa. Matkansa alkuvaiheessa hän tapasi fransiskaanimunkki Gerónimo de Aguilarin, joka ymmärsi asteekkien puhekieltä nahuatlia ja toimi Cortésin retkikunnan tulkkina. Cortés myös tapasi totonaakkeja, jotka hän onnistui saamaan espanjalaisten puolelle.

Kun asteekkien hallitsija Montezuma II kuuli muukalaisten saapumisesta asteekkivaltakunnan alueelle, hän lähetti lähettiläänsä tuomaan espanjalaisille lahjoja. Kertomuksen mukaan Montezuma luuli Cortésia mereltä palanneeksi Quetzalcóatl-jumalaksi, mutta monien historioitsijoiden mukaan tarina on perätön. 8. marraskuuta 1519 espanjalaiset saapuivat asteekkien pääkaupunkiin Tenochtitlániin, jossa Cortés ja Montezuma tapasivat toisensa. Alun perin asteekit suhtautuivat tutkimusmatkailijoihin ystävällisesti, kunnes vuoden 1520 puolella espanjalaiset vangitsivat Montezuman ja vaativat asteekkien kuninkaasta kultalunnaita. Montezuman vangitsemisen jälkeen Cortés lähti Tenochtitlánista, koska Velázquez oli lähettänyt tutkimusmatkailija Pánfilo de Narváezn pidättämään hänet. 24. maaliskuuta 1520 Cortés kukisti Narváezin joukot Cempoalassa, minkä jälkeen hän palasi takaisin Tenochtitlániin. Kaupungissa oli käynnissä asteekkien kapina, koska Cortésin poissa ollessa espanjalaiset olivat tappaneet asteekkien ylimystöä Tenochtitlánin suurimmassa temppelissä.

Cortés ja hänen miehensä joutuivat asteekkien piirittämään palatsiin, jossa hän oli pitänyt Montezumaa kotiarestissa. Cortés taivutteli Montezuman pitämään asteekeille puheen ja saamaan heidät lopettamaan kapinan, mutta asteekit eivät suostuneet kuuntelemaan hallitsijaansa, koska he olivat valinneet uudeksi kuninkaaksi Montezuman veljen Cuitláhuacin. Mellakoiva väkijoukko alkoi kivittää Montezumaa, ja pian tapauksen jälkeen Montezuma kuoli joko kivityksen aiheuttamiin vammoihin tai vaihtoehtoisesti Cortésin murhaamana. 1. heinäkuuta 1520 Cortés ja hänen miehensä yrittivät paeta Tenochtitlánista erästä pengertietä pitkin, mutta asteekit huomasivat heidät ja hyökkäsivät konkistadorien kimppuun. Taistelussa kaatui satoja espanjalaisia, mutta Cortés itse selviytyi hengissä ja käynnisti sotaretken asteekkien valtakunnan kukistamiseksi. Hänen joukkonsa alkoivat valloittaa Tenochtitlánin lähiseutujen kaupunkeja, ryövätä asteekkien kulta-aarteita ja alistaa antautuneet intiaanit espanjalaisten orjiksi.

26. maaliskuuta 1521 Cortés piiritti Tenochtitlánin. Cuitláhuac oli kuollut espanjalaisten mukanaan tuomaan isorokkoon, ja uudeksi asteekkien päälliköksi oli valittu Cuauhtémoc. Cortésin sotajoukkoihin kuului raskasta jalkaväkeä, ratsuväkeä, kanuunoita ja espanjalaisten kanssa liittoutuneita Keski-Amerikan intiaaniheimoja. Taistelun alkuvaiheessa espanjalaiset katkaisivat kaupungin vesijohdon, ja asteekit alkoivat piirityksen aikana kärsiä nälänhädästä. Konkistadorit mursivat asteekkien puolustuksen, minkä jälkeen he ryntäsivät kaupungin muurien sisäpuolelle, tappoivat kaduilla liikkuneita intiaaneja, ryöstivät temppelien aarteita ja sytyttivät kaupungin tuleen. 13. elokuuta 1521 hallitsija Cuauhtémoc antautui espanjalaisille, mutta myöhemmin vuonna 1525 Cortés hirtti hänet ja muita korkea-arvoisia asteekkien päälliköitä. Cortés tyhjensi raunioituneen kaupungin intiaaneista ja perusti paikalle Meksikon nykyisen pääkaupungin Méxicon.

Historiallisesta merkityksestään huolimatta Montezuman kukistaminen lukeutui Cortésin helpoimpiin voittoihin. Asteekit olivat itse valloittajia ja sortivat monia kansoja. Cortésin pieni armeija ei siis yksin voittanut asteekkeja, vaan hän löysi liittolaisia monista asteekkien alistamista kansoista.[2]

Hernán Cortésin hautapaikka.

Kun asteekkien valtakunta oli kukistettu ja lakannut olemasta, Espanjan kuningas Kaarle I nimitti Cortésin Meksikon siirtokunnan kuvernööriksi. Hän alisti Keski-Amerikan muut intiaanikansat espanjalaisten orjuuteen, salli katolisten pappien käännyttää intiaaneja kristinuskoon ja ulotti Espanjan vaikutusvallan kaikkialle Uudessa-Espanjassa.

Vuonna 1523 Cortés käynnisti sotaretken Hondurasin valloittamiseksi, ja myöhemmin vuonna 1524 hän lähti tutkimusmatkalle Kolumbiaan ja kukisti kapinallisen konkistadori Cristóbal de Olidin. Cortés oli vakuuttunut, että Olid oli työskennellyt hänen vihamiehensä Veláquezin alaisuudessa, joten hän lähetti kuningas Kaarle I:lle kirjeen, jossa hän vaati viranomaisten pidättävän Veláquezin. Vuonna 1528 kuningas kuitenkin kutsui Cortésin palaamaan kotimaahansa, jossa hän vieraili kuninkaan hovissa, esitteli Keski-Amerikan intiaaneilta ryöstettyjä kulta-aarteita ja kertoi hoviväelle tarinoita valloitusretkistään. Vuonna 1530 Cortés palasi Meksikoon ja osallistui tutkimusretkille Kalifornian niemimaalla.

Vuonna 1541 Cortés palasi Espanjaan, jossa hän sairastui luultavasti Meksikosta saamaan punatautiin. 2. joulukuuta 1547 Cortés kuoli 62 vuoden iässä Castilleja de la Cuestan kaupungissa Espanjassa saatuaan keuhkopussitulehdukseen. Hänen ruumiinsa kuitenkin siirrettiin Hospital de Jesús Nazarenon sairaalan kryptaan Méxicon kaupungissa. Cortésilla oli kuollessaan useita aviottomia jälkeläisiä, ja hänen on myös epäilty sairastaneen kuppaa.