Hermokrates

Hermokrates (m.kreik. Έρμοκράτης, 400-luku eaa.) oli Syrakusan armeijan kenraalina ateenalaisten Sisilian sotaretken aikana. Thukydideen mukaan hän esiintyi ensimmäisenä julkisuudessa Gelassa vuonna 424 eaa. pidetyssä kokouksessa, jossa hän piti puheen, joka vaati Sisilian kreikkalaisia sovittelemaan heidän riitansa.[1] Vuonna 415 eaa. hän suositteli liittoumaa, jossa joukko ei-sisilialaisia (jopa ei-kreikkalaisia, kuten Karthago) liittoutuisivat Ateenaa vastaan.[2] Hänet valittiin yhdeksi Syrakusan kolmesta strategokseksi[3], mutta jonkun ajan kuluttua tehtävä otettiin häneltä pois, koska hän ei ollut siinä menestyksekäs.

Myöhemmin Hermokrates toimi yhtenä Gylippoksen tärkeimpänä neuvonantajana ja vaikutti siten jollain tavalla Ateenasta saavutettuun voittoon. Vuonna 412 eaa. hän toimi amiraalina Kyzikoksen taistelussa, mutta menetti aluksensa ja hänet ajettiin maanpakoon, joskin poissaolevana.[4] Hän ei palannut Sisiliaan kuin vasta vuonna 408 eaa. Hän kuoli katutappelussa Syrakusassa vuonna 407 eaa. epäonnistuneen coup de mainin jälkeen.

Thukydideen lisäksi Hermokrateen mainitsevat Ksenofon[5], Plutarkhos[6] ja Polyainos[7]. Hermokrates on myös yksi henkilöistä, joka esiintyy Platonin myöhäisvaiheen dialogeissa Timaios ja Kritias. Platon on saattanut alun perin suunnitella kolmatta dialogia nimeltään Hermokrates, mutta hän ei koskaan kirjoittanut sellaista.

Koska Hermokrateen nimeä kantavaa dialogia ei koskaan kirjoitettu, ei voida tietää miksi Platon valitsi hänet. Cornford huomauttaa, että on mielenkiintoista, että samalla kun Kritias kertoo dialogeissa tarinaa yhdeksäntuhannen vuoden takaisista tapahtumista Ateenan lyödessä Atlantiksen ja pelastaessa Välimeren kansat orjuudelta, Hermokrates muistettaisiin henkilönä, joka oli osallisena torjumassa Ateenan suurinta laajentumispyrkimystä.[8]

Lähteet
  • Cornford, F. M.: Plato's Cosmology. Lund Humphries, Lontoo 1937.
  • Marchant, E. C.: The Speech of Hermocrates. The Classical Review 47, ss. 65–66, 1933.
  • Westlake, H. D.: Hermocrates the Syracusan. Revue bénédictine 41, ss. 237–68, 1958/59.

Viitteet
  1. Thukydides: Peloponnesolaissota IV 58-65. Katso myös Marchant, E. C. (1933).
  2. Thukydides VI 32-34.
  3. Thukydides VI 72-73.
  4. Thucydides VIII 85.
  5. Ksenofon: Hellenika I 1,27.
  6. Plutarkhos*: Nikias 21.
  7. Polyainos I 43.
  8. Cornford, F. M. (1937), s. 2.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.