Hermannin lentoasema

Hermannin lentoasema oli Helsingin Vanhankaupunginlahdella vuosina 1915–1918 toiminut venäläisten, saksalaisten ja suomalaisten vesilentokenttä. Se sijaitsi nykyään mantereeseen täytetyn Kyläsaaren pohjoispuolella. Lentoasema kuului Venäjän Itämeren laivaston 2. ilmailuprikaatin organisaatioon 4. ja 5. ilmailudivisioonasta riippumattomana erillisyksikkönä. Lentoasemalla oli kaksi kankaista lentokonehallia sekä muutamia muita rakennuksia miehistöä ja varastointia varten. Lentoasema rakennettiin 1915 alussa.

2. ilmailuprikaatin käytössä ollessaan Hermannin lentoasemalla oli lentokoneita kahdeksan, joista Viroon liittyvän yhteystoiminnan vuoksi paikalla saattoi olla kerrallaan 2–4 lentokonetta. Koneet olivat pääasiassa Stetinin M-9 -lentoveneitä ja Stetinin M-16 -vesitasolentokoneita. Vanhankaupunginlahden jäätyessä talven ajaksi tehtiin vesitasoihin jalakset ponttonien sijaan.

Saksalaiset ja suomalaiset valkoisen armeijan joukot valtasivat lentoaseman 13. huhtikuuta 1918 Helsingin taistelun aikana. Pari päivää myöhemmin sen johdon otti luutnantti Väinö Mikkola. Aseman kalustona oli neljä sotasaaliina saatua Stetinin M-16 -lentovenettä. Kapteeni Seber määräsi 5. toukokuuta lentoaseman päälliköksi luutnantti Bertel Mårtensonin, joka saapui 8. toukokuuta Helsinkiin Friedrichshafenilla. Saksalaiset siirsivät asemalle kesällä neljän Friedrichshafen-lentokoneen osaston.[1]

Kesäkuussa 1918 annettiin lentoasemalla myös ohjaaja- ja tähystäjäkoulutusta, mutta elo–syyskuussa 1918 kaksi Stetinin M-16:ta siirrettiin Santahaminan lentoasemalle ja kaksi Turun Vähä-Heikkilän lentoasemalle. Hermannin lentoasema lakkautettiin ja sinne jäivät ainoastaan saksalaiset Friedrichshafenit.[2]