Hermann Staudinger

Hermann Staudinger (23. maaliskuuta 1881 Worms, Saksa – 8. syyskuuta 1965 Freiburg im Breisgau, Länsi-Saksa) oli kemisti. Hän oli makromolekyylikemian perustaja ja kehittäjä.

Hermann Staudinger
Henkilötiedot
Syntynyt23. maaliskuuta 1881
Worms, Saksa
Kuollut8. syyskuuta 1965 (84 vuotta)
Freiburg im Breisgau, Länsi-Saksa
Kansalaisuus Saksa saksalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Martin-Luther-Universität Halle-Wittenberg
Väitöstyön ohjaaja Daniel Vorländer
Instituutti Strasbourgin yliopisto
Karlsruhen yliopisto
ETH Zürich
Freiburgin yliopisto
Oppilaat Lavoslav Ružička
Tutkimusalue kemia
Tunnetut työt polymeerikemia
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto (1953)
Hermann Staudingerin hauta.

Jo 1800-luvulla oli todettu, että eräistä orgaanisista yhdisteistä voi tietyissä olosuhteissa muodostua tervamaisia, liukenemattomia aineita. Näiden aineiden kemiallista rakennetta ei kuitenkaan tunnettu, ennen kuin Staudinger 1930-luvulla osoitti niiden samoin kuin luonnonkuminkin muodostuvan erittäin pitkistä ketjumaisista molekyyleistä. Staudingerin tutkimukset vaikuttivat osaltaan siihen, että näitä aineita voitiin käyttää muovien raaka-aineina.[1]

Vuonna 1953 Staudinger sai Nobelin kemianpalkinnon "for his discoveries in the field of macromolecular chemistry" ("löydöistään makromolekyylikemian saralla").[2]

Lähteet
  1. John Hudson: Suurin tiede – kemian historia, s. 380. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5.
  2. Hudson, s. 392

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.