Hermann Finck

Hermann Finck (1527 Pirna – 28. joulukuuta 1558 Wittenberg[1]) oli saksalainen säveltäjä ja urkuri.[2]

Finck oli Heinrich Finckin sisaruksen lapsenlapsi.[3] Hän sai todennäköisesti varhaisen koulutuksensa Böömin kuningas Ferdinandin kapellin jäsenenä. Vuonna 1545 Finck pääsi opiskelemaan Wittenbergin yliopistoon. Vuodesta 1554 hän opetti siellä musiikkia, ja vuonna 1557 hänestä tuli sen urkuri.[1] Finckin julkaistuun sävellystuotantoon kuuluu saksankielisiä lauluja ja latinankielisiä motetteja.[3] Finckin pääjulkaisuna on kuitenkin pidetty[3] vuonna 1556 julkaistua viiteen kirjaan jaettua musiikkiteoreettista tutkielmaa Practica musica.[1] Siinä Finck nimeää Nicolas Gombertin imitatiivisen sävellystyylin suurimmaksi mestariksi ja arvostelee oman aikansa koristeellista saksalaista urkumusiikin tyyliä.[3]