Herman Paul

Herman(n) Daniel Paul (17. heinäkuuta 1827 Schwedt an der Oder, Brandenburg, Saksa – 4. joulukuuta 1885 Helsinki) oli saksalaissyntyinen muusikko ja Helsingin yliopiston saksan kielen lehtori, joka käänsi muun muassa Kalevalan saksan kielelle.

Hermann Paul
Saksan kielen lehtori, muusikko Herman Paul. Daniel Nyblin, 1878.
Henkilötiedot
Syntynyt	1827
Kuollut	1885 (57–58 vuotta)
Ammatti	viulisti, kääntäjä
Kirjailija
Äidinkieli	saksa
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Paulin vanhemmat olivat hallitusneuvos Johann Paul ja Dorothea Paul. Hän kävi lukion Berliinissä, opiskeli musiikkia ja toimi sitten eri tehtävissä musiikin piirissä kierrellen 1858–1862 viulistina Itämeren alueen maissa. Paul muutti Helsinkiin 1859, perusti sinne musiikkikaupan 1862 ja toimi mm. konserttien arvostelijana. Hän oli Helsingin yliopiston saksan kielen ylimääräinen lehtori 1869–1885 ja opetti saksaa ja venäjää eri oppilaitoksissa Helsingissä. Paul toimi myös Hufvudstadsbladetin vakituisena kriitikkona 1865–1878. Hän sai kollegineuvoksen arvon vuonna 1884.

Paulin ruotsista saksaksi kääntämä Kalevala ilmestyi 1885–1886 nimellä Kalevala, das Volksepos der Finnen, sitä pidettiin aiempaa Schiefnerin tekemää käännöstä parempana. Käännöksen runomitta poikkeaa hieman suomalaisesta runomitasta. Hän käänsi saksan kielelle myös J. L. Runebergin näytelmän Salamiin kuninkaat ja Zacharias Topeliuksen Matkustus Suomessa -kirjan. Hänen kääntämäänsä suomalaista runoutta olivat mm. teokset Finnische Dichtungen (1866) ja Aus dem Norden (1887). Lisäksi hän laati kouluja varten saksan kielen kieliopin ja lukemistoharjoituksia, joista Eino Sakari Yrjö-Koskinen teki suomenkieliset versiot.

Talvella 1859 Paul teki Lappiin matkan, jonka päiväkirja julkaistiin 1860 Papperslyktan-viikkolehdessä nimellä ”Slädparti till Lappland, blad ur min dagbok”. Hän teki matkastaan myös lyijykynäpiirroksia.

Paul oli naimisissa vuodesta 1861 Evelina Lovisa Albertina Bonsdorffin (k. 1909) kanssa. Perheessä oli neljä lasta.

Paul opiskeli aluksi Berliinin yliopistossa, mutta paneutui sittemmin kokonaan musiikkiopintoihin. Hän saapui Suomeen 1859 ja perusti Helsinkiin musiikkikaupan. Hän osallistui suomalaiseen musiikkielämään, oli muun muassa perustamassa Helsingin musiikkiopistoa.[1]

Paul on julkaissut saksan kielen oppikirjoja sekä kääntänyt saksaksi Runebergia (Die Könige von Salamis 1869), suomalaisia kansanlauluja, koko Kantelettaren (Aus dem Norden. Eine Sammlung finnischer Dichtungen 1877; Kanteletar. Die Volkslyrik der Finnen, 1882) sekä vihdoin Kalevalan (Kalevala. Das Volksepos der Finnen. 1885–1886), jonka jälkimmäinen osa ilmestyi hänen kuoltuaan.[1]

Paul teki Kalevalan käännöksen maisteri Henrik Pantsarin sanasanaisen ruotsinnoksen pohjalta, ja käsikirjoituksen tarkasti August Ahlqvist. Paul koetti saada runomitan vaihtelevammaksi sillä tavalla, että noudattaen Ahlqvistin esiintuomaa ajatusta hän pani toisen tai kolmannen trokeen sijaan daktyylin. Paulin käännöstä on kielellis-esteettisessä suhteessa pidettävä aikaisempaa Schiefnerin saksalaista käännöstä parempana, ja etenkin lyyrillisissä osissa on monta vaikuttavaa kohtaa. Sitä vastoin runomitta on taipuu liiaksi epiikkaan. Kun käännös on tehty ruotsin kielen välityksellä, on alkuperäiseen nähden paljon kadonnut, mutta se oli kuitenkin aikanaan parhaita Kalevalan käännöksiä.[1]