H. A. Barkman

Herman Adrian Barkman (28. heinäkuuta 1825 Lapväärtti – 1855 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari.[1][2]

Maalarikisälli Barkman oli yksi ensimmäisiä Suomen Taideyhdistyksen tukemia stipendiaatteja. Yhdistys rahoitti alkuvuosinaan muutaman itseoppineen taiteilijalupauksen koulutuksen, mutta kokeilu epäonnistui, sillä useimmat stipendiaatit eivät täyttäneet odotuksia eivätkä kyenneet elättämään itseään vapaina taiteilijoina.[2] Vaasassa asunutta Barkmania suositteli lääninkuvernööri Berndt Federley, joten Barkmanille myönnettiin vuonna 1848 vapaaoppilaspaikka vastikään perustetussa Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa.[3] Barkman nautti Taideyhdistyksen rahallista tukea vuoteen 1853 saakka.[2] Taideopintojensa jälkeen hän palasi kotiseudulleen Lapväärtiin. Hän teki jonkin verran tilausmuotokuvia ja maalasi Kuortaneen kirkon alttaritaulun (1851) sekä erään maalauksen Urjalan kirkkoon. Uransa pian hiivuttua Barkman yritti itsemurhaa ja kuoli vuonna 1855 koleraan.[1] Seuraavana vuonna Zachris Topelius kirjoitti Taideyhdistyksen vuosikertomukseen, että Barkman ”epäilemättä olisi ollut onnellisempi” pysyessään alkuperäisellä urallaan taidekäsityöläisenä. Barkmanin sekä kahden muun varhaisen stipendiaatin F. V. Nikanderin ja J. H. Asplundin epäonnistuminen taiteilijoina johti siihen, että Taideyhdistys korvasi vuonna 1857 stipendijärjestelmän uudella dukaattipalkinnolla.[2]