Herculaneum

Herculaneum oli muinaisitalialainen kaupunki Campaniassa. Se sijaitsi Napolinlahdella kahdeksan kilometriä nykyisestä Napolin kaupungista kaakkoon. Roomalainen kaupunki hautautui Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79.[1]

Herculaneumia on kaivettu esiin vasta pieni osa.

Historia

Herculaneumin varhaisesta historiasta ei tiedetä mitään tarkkaa. Nimestään ja säännöllisistä kaduistaan päätellen sen perustivat ehkä Neapoliin siirtokunnan kreikkalaiset 500- tai 400-luvulla eaa. Dionysiuksen kirjaaman myytin mukaan kaupungin perusti Herakles paluumatkallaan Iberiasta.[1] Myytissä Herakles rantautui laivoineen kaupungin juurelle uhraamaan jumalille ja siten perusti kaupungin antaen sille oman nimensä. Kaupungin kannalta tärkeitä jumaluuksia olivat myös Venus ja Apollo.

Herculaneum naapurikaupunkeineen Vesuviuksen purkautuessa kohtalokkaasti vuonna 79.

Herculaneum oli rakennettu meren rannalle pengerretylle rinteelle vanhoista tulivuorenpurkauksista syntyneiden laavavirtojen ja tuhkakerrosten päälle. Vesi saatiin kaupunkia ympäröivistä kahdesta joesta, jotka tosin kuivuivat ajoittain. Kaupungin sijainti oli edullinen. Se kukoisti itseään suurempien Neapoliin ja Pompejin välisen rannikkotien välietappina. Maa oli viljavaa ja tuffi hyvää rakennusmateriaalia. Kaupungilla ei kuitenkaan ollut tilaa kasvaa sisämaahan.[1]

Strabonin mukaan Herculaneumia hallitsivat ennen roomalaisvaltaa vuoroin oskit, etruskit, pelasgit ja samniitit. Kaupungista tuli Rooman liittolainen liittolaissodassa 91–87 eaa., ja sodan seurauksena kaupunki siirtyi samniiteilta Rooman hallintaan. Kaupungista tuli municipium ja miespuoliset asukkaat saivat Rooman kansalaisuuden. Kaupunki omaksui latinankielisen ja roomalaisen hallintotavan, ja siitä tuli roomalaisten rauhallinen vapaa-ajanviettopaikka. Kaupungissa oli monenlaisia rakennuksia suurista huviloista kerrostaloihin sekä teatteri, palaestra, forum ja basilika. Rannan lähellä oli roomalainen kylpylä.[1]

Voimakas maanjäristys vaurioitti Herculaneumia pahasti helmikuussa 62 jaa. Lisää vaurioita kaupunki sai seuraavien kahden vuosikymmenen aikana uusissa järistyksissä. Maa vajosi ja meri levisi kaduille, mutta asukkaat eivät aavistaneet vaaraa eivätkä hylänneet kaupunkia. Vihdoin Vesuviuksen tulivuori purkautui vuoden 79 loppukesällä. Herculaneum säästyi tuhkasateelta mutta jäi kuuman purkauspilven alle, joka tappoi kaupunkiin jääneet asukkaat välittömästi. Seuraavina päivinä laava ja muu vulkaaninen aines peitti kaupungin, joka säilyi kiinteytyneen kiven sisässä hyvin.[1]

Kaivaukset
Herculaneumissa säilynyt fresko.

Herculaneumissa on tehty arkeologisia kaivauksia vuodesta 1738 lähtien.[2] Kaupunkia peittävän kiven kovuus tekee Herculaneumin kaivaukset vaikeammiksi kuin läheisen Pompejin, joka peittyi vain tuhkaan ja pikkukiviin. Vieläkin vasta kolmasosa kaupunkialueesta on kaivettu esiin ja esimerkiksi teatteriin ja forumille pääsee vain tunneleita pitkin.[1]

Herculaneumista on jäljellä poikkeuksellisen hyvin säilyneitä muinaisjäännöksiä. Siellä on suoritettu kaivauksia muun muassa Papyrusten huvilassa, josta on löydetty huomattava kirjasto täynnä antiikin aikaisia papyrusrullia (niin kutsutut Herculaneumin papyrukset).[3] Arkeologinen alue kuuluu nykyään Unescon maailmanperintöluetteloon.[4]

Lähteet
  1. Mark Cartwright: Herculaneum Ancient History Encyclopedia. 8.10.2019. Viitattu 3.12.2019.
  2. Suuri Suomalainen Tietosanakirja: Herculaneum
  3. Torvinen, Pekka: Herculaneumin hiiltyneet papyrukset ovat ehkä luettavissa – Aristoteleen dialogit olisivat vuosisadan löytö Helsingin Sanomat. 21.1.2015. Viitattu 21.1.2015.
  4. Archaeological Areas of Pompei, Herculaneum and Torre Annunziata Unesco. Viitattu 31.7.2013. (englanniksi)

    Aiheesta muualla


    Unescon maailmanperintökohteet Italiassa
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.