Herbimysiinit

Herbimysiinejä tunnetaan kuusi ja ne ovat herbimysiinit A, B, C, D, E ja F. Näistä ensimmäisenä eristettiin herbimysiini A vuonna 1979 eräästä Streptomyces hygroscopicus-kannasta. Myöhemmin samasta kannasta eristettiin herbimysiini B ja C ja herbimysiinit D, E ja F eristettiin vuonna 2013. Herbimysiinien A, B ja C rakenne koostuu aromaattisesta p-kinonista ja makrosyklisestä tyydyttymättömästä alifaattisesta renkaasta. Herbimysiinien D, E ja F rakenne poikkeaa niistä hieman. Herbimysiini D:n aromaattiseen renkaaseen on fuusioitunut rikkiä sisältävä heterosyklinen tiatsinorengas, herbimysiini E:n aromaattinen rengas on o-kinonijohdannainen ja herbimysiini F:n aromaattinen rengas on fuusioitunut alifaattiseen eetterirenkaaseen.[1][2][3]

Herbimysiineillä on herbisidisiä, antiviraalisia ja syöpäkasvainten kasvua estäviä vaikutuksia. Vaikutus perustuu siihen, että ne sitoutuvat lämpösokkiproteiineihin kuuluvaan HSP90:n ja estävät sen toiminnan. Voimakkaimmat antiviraaliset ja kasvaimia hillitsevät vaikutukset ovat herbimysiini A:lla ja sen amino- tai halogeenijohdannaisilla tai tyydyttyneillä johdannaisilla.[1] Herbimysiineillä D, E ja F nämä ominaisuudet ovat heikommat, mutta niillä voi olla käyttöä HSP90:n toimintaan liittyvien hermostoa rappeuttavien sairauksien hoidossa[3].