Herbert Lundström
Herbert Einar Lundström (6. toukokuuta 1925 – 1. helmikuuta 2014)[1] oli suomalainen jääpalloilija. Pelipaikaltaan hän oli maalivahti.
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Herbert Einar Lundström | ||
| Syntymäaika | 6. toukokuuta 1925 | ||
| Kuolinaika | 1. helmikuuta 2014 (88 vuotta) | ||
| Pelipaikka | maalivahti | ||
| Lempinimi | Häbi | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1941–1953 | HIFK | – | (–) |
| Maajoukkue | |||
| 1943–1952 | Suomi | 8 | (–) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Lundström pelasi koko uransa HIFK:ssa. Lundström nousi HIFK:n edustusjoukkueeseen jo 15-vuotiaana kaudella 1941. Hän pelasi maalivahtina loukkaantuneen ykkösmaalivahdin Mika Tiivolan tilalta. Lundström oli joukkueessa, joka voitti silloin Suomen mestaruuden. Toisen Suomen mestaruutensa Lundströn saavutti kaudella 1944. Kaikkiaan Lundström saavutti urallaan jääpallossa kaksi Suomen mestaruutta, yhden hopean kaudella 1943 ja kolme pronssia kausilla 1945, 1946 ja 1947.
Maajoukkueuran huipentuma oli osallistuminen Suomen joukkueen edustajana Oslon vuoden 1952 talviolympialaisiin, jossa jääpallo oli näytöslajina. Hänelle myönnettiin SPL:n kultainen ansiomerkki n:ro 134.
Jääpallon lisäksi Lundström pelasi HIFK:ssa jalkapalloa, jääkiekkoa ja käsipalloa, joista paras menestys tuli käsipallossa, jossa hän edusti Suomen maajoukkuetta viidessä maaottelussa ja saavutti kaksi Suomen mestaruutta vuosina 1945 ja 1951.
Palloilu-uran jälkeen hän siirtyi moottoriurheilun pariin ja menestyi TT-ajossa ja Formula K -sarjassa.
Lähteet
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 191. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
- Anttinen, Pekka (toim.): Sata vuotta helsinkiläistä jääpalloa, s. 33. Botnia ry, 2007. ISBN 978-952-92-2805-8.