Herbert Andersson

Herbert Alfonso Andersson (24. syyskuuta 1894 Hanko – 14. helmikuuta 1981 Helsinki) oli suomalainen merikapteeni, juristi, merenkulkuneuvos ja kauppamerenkulun kehittäjä.[1]

Anderssonin vanhemmat olivat rannikkolaivuri Otto Wilhelm Andersson ja Ida Henrika Gustafsson ja puoliso vuodesta 1932 Gundel Norah Granit. Professori Edward Andersson oli heidän poikansa. Herbert Andersson tuli ylioppilaaksi Hangossa 1914 ja lähti sitten merille. Perämiestutkinnon hän suoritti 1920, sai merikapteenin pätevyyden 1922 ja purjehti merillä vuoteen 1925 toimien myös merenkulun opettajana koululaivalla. Lakitiedettä Helsingin yliopistossa opiskeltuaan hän suoritti ylemmän oikeustutkinnon ja tuli 1928 prokuristiksi Suomen Höyrylaiva -yhtiöön. Hän toimi yrityksessä osastopäällikkönä, johtokunnan sihteerinä, vuodesta 1937 johtokunnan jäsenenä ja yrityksen hankkiman Turret-yhtiön toimitusjohtajana 1941–1964. Andersson oli myös Suomen Laivanvarustajain Yhdistyksen asiamies, vuodesta 1940 toimitusjohtaja, ja 1938–1964 hallituksen jäsen. Hän hoiti työnantajan puolella merenkulkualan työehtoneuvotteluja vastapuolenaan Suomen Merimies-Unioni ja erityisesti sen puheenjohtaja Niilo Wälläri. Anderssonilla oli myös merkittäviä merenkulkualan kansainvälisiä luottamustehtäviä. Eläkkeelle Andersson jäi vuonna 1964, palveltuaan Suomen Höyrylaiva -yhtiötä yhtäjaksoisesti merillä ja maissa aina vuodesta 1920 asti. Merenkulkuneuvoksen arvon hän sai vuonna 1948.[1][2]