Herat

Näkymä Heratiin.

Herat sijaitsee Hindukušin vuoriston länsireunalla ja Iranin ylängön itäreunalla. Hari Rud tunnetaan joskus myös nimellä Heratjoki ja se virtaa tasangolle vuorilta lännessä. Joen hedelmällisessä jokilaaksossa harjoitetaan maanviljelyä ja se kulkee useiden keitaiden läpi ja lopulta Karakumin aavikolle. Herat sijaitsee näistä keitaista suurimmalla. Alueelle on rakennettu useita kanaaleja keinokastelua varten.[2] Kaupungin korkeus merenpinnasta on 922 metriä.[3]

Heratin linna.

Nykyisen Heratin alueen asukkaat toimivat Aasiasta Babyloniin ja Kreikkaan kulkevilla kauppareiteillä jo 1000 vuotta eaa. Zarathustralaisuuden pyhä kirja Avesta viittaa Heratin alueeseen yhtenä seitsemästä pyhästä maasta ja Kserkses I:n Marathonin taisteluun osallistuneiden joukkojen mukana oli joukkoja Heratista. Herodotos viittaa Akesjokeen (nyk. Hari Rud) tärkeänä alueena. Dareios III:n kukistanut Aleksanteri Suuri saapui alueelle vuonna 330 eaa., jolloin tehtiin myös ensimmäiset historialliset viittaukset varsinaiseen kaupunkiin. Tarinan mukaan Aleksanteri salli kaupungin hallitsija Sati Barzanin säilyttää asemansa kreikkalaisten alaisuudessa, mutta Aleksanterin jatkettua edelleen sotaretkellään Barzani kapinoi ja surmautti kaupungin kreikkalaisen varuskunnan. Aleksanteri palasi ja valtasi kaupungin uudelleen ankaran taistelun jälkeen. Aleksanteri rakennutti kaupunkiin uuden linnoituksen ja varuskunnan nimeten sen uudelleen Arian Aleksandriaksi. Hänen kuolemansa jälkeen kaupunkia hallitsi sen kreikkalainen yläluokka satraappeina ja kaupunkia kutsuttiin nimellä Areia. Seleukos I Nikator valtasi kaupungin vuonna 301 eaa. ja sen ollessa osa Seleukidien valtakuntaa kreikkalaisten maahanmuuttoa kannustettiin esimerkiksi myöntämällä siirtolaisille maata. Kreikkalainen kulttuuri kukoisti, mikä näkyi esimerkiksi rakennuksissa ja lyödyissä kolikoissa. Kaupungissa käytettiin myös kreikan kieltä. Parthialaiset valtasivat kaupungin vuonna 247 eaa., mutta se säilyi vielä paikallisena kreikkalaisen kulttuurin keskuksena.[2]

Heratista tuli osa niin sanottua kuninkaallista tietä eli silkkitien sivuhaaraa. Sen kautta kuljetettiin tavaraa Mervin ja Samarkandin kautta Kiinaan. Kauppareitit vilkastuivat sasanidien valtakaudella, jolloin rakennettiin teitä kaupankäynnin tehostamiseksi. Kauppaa hallitsivat persialaiset ja persiasta tuli laajojen alueiden lingua franca. Kauppareitit toivat tavaran ohella mukanaan uskontoja. Vuonna 424 jaa. Herat oli piispanistuin ja nestoriolaiset lähettivät sen kautta lähetyssaarnaajia muualle itään. Toinen suuri uskonto tuohon aikaan oli manikealaisuus. Kaupungista kiinnostuivat persialaisten ohella myös muut tahot. Turkkilaiset kansat tekivät sotaretkiä sitä vastaan ja heidät voitettiin suuressa taistelussa Heratin lähellä vuonna 589. Arabit valtasivat kaupungin vuonna 650 ja toivat mukanaan nopeasti alaa vallanneen islamin. Vuonna 1130 kaupunki liitettiin Ghaznavidien valtakuntaan ja mongolit saapuivat vuonna 1221. Toisin kuin monet muut kaupungit, Heratia ei hävitetty sen asukkaiden avattua kaupungin portit mongoleille. Kaupunki kapinoi kuitenkin mongolien lähdettyä ja palatessaan vuonna 1222 surmasivat sen asukkaat, tuhosivat sen linnoitukset ja täyttivät sen vallihaudan. Mongolit surmasivat paikallisia seitsemän päivän ajan, jonka jälkeen he lähtivät kaupungista vain palatakseen kahden päivän kuluttua surmaamaan vielä kaupungin raunioissa piilotelleet selviytyneet.[2]

Ögödei-kaani antoi luvan jälleenrakentaa Heratin vuonna 1236, mutta sen toipuminen kesti useita vuosia. Kaupungissa oli arviolta 7 000 asukasta vuonna 1242. Il-kaanien valtakunta valtasi Heratin vuonna 1270 ja heitä seurasivat Timur Lenkin joukot vuonna 1393. Herat toipui Timuria seuranneiden timuridien alaisuudessa ja siitä tuli tieteiden ja islamilaisen oppineisuuden keskus. Timurin poika Šahrokh siirsi pääkaupunkinsa Heratiin ja kaupunki oli erityisen merkittävä suufilaisuudelle. Kaupunkiin saapui myös taiteilijoita Tabrizista ja Šīrāzista ja se oli taiteiden keskus aina 1700-luvulle saakka. Safavidien valtakaudella Herat oli rajakaupunki, jota uhkasivat pataanit. Ahmad Šah Dorrani perustama Dorranien valtakunta valtasi kaupungin persialaisilta vuonna 1749, jotka palasivat Qajar-dynastian johdolla vuonna 1805 pakottaen pataanit maksamaan suojelurahaa kaupungin hallinnasta. Persialaiset suunnittelivat Heratin valtaamista kauppareittien hallitsemiseksi, mutta Keski-Aasiaan oli tullut myös uusia poliittisia tekijöitä. Suuri peli oli brittien ja venäläistenvälinen kilpailu alueen hallinnasta ja britit halusivat säilyttää Afganistanin puskurivaltiona Intian ja Venäjän välillä. Persialaiset piirittivät kaupungin venäläisten neuvonantajien tuella vuonna 1837 ja puolustuksen järjesti puolestaan brittiupseeri Eldred Pottinger. Persialaiset vetäytyivät lopulta brittien suuremman sotaretken uhkaamana. Kaupunkia hallitsi paikallinen emiiri ja se liitettiin virallisesti Afganistaniin vuonna 1863.[2]

Herat on näytellyt huomattavaa osaa myös Afganistanin nykyhistorian aikana. Heratilainen varuskunta kapinoi Afganistanin demokraattista tasavaltaa vastaan vuonna 1979 ja sata neuvostoliittolaista neuvonantajaa surmattiin. Tapahtumat käynnistivät Afganistanin sodan, jonka aikana Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat kaupunkia ja valtasivat sen vuonna 1980. Kaupungista tuli tärkeä tukikohta Neuvostoliitolle, mutta kapinalliset hallitsivat sitä ympäröivää seutua. Neuvostoliitto vetäytyi Afganistanista vuonna 1989 ja Heratin johtoon nousi yksi kapinallisten komentajista Ismail Khan. Taliban valtasi kaupungin vuonna 1995. Ismailista tuli yksi Pohjoisen liiton komentajista ja hän johti kaupungin takaisin vallannutta hyökkäystä uuden Afganistanin sodan sytyttyä vuonna 2001. Sittemmin hän on toiminut eri viroissa ainakin muodollisesti Hamid Karzain alaisuudessa, jonka lisäksi Heratissa vaikuttavat iranilaiset.[2] Talibanin uutisoitiin vallanneen kaupungin jälleen elokuussa 2021.[4]

Heratin perjantaimoskeijan sisäpiha.

Nykyinen Herat koostuu uudesta ja vanhastakaupungista. Vanhankaupungin kaupunkikaava on neliön muotoinen ja se jakautuu neljään kaupunginosaan vanhan kaupunginmuurien porttien mukaan. Muuri on säilynyt vain osittain. Vanhankaupungin neljä kaupunginosaa ovat Bāzār-e Kušk idässä, Bāzār-e ʿErāq lännessä, Bāzār-e Qandahār etelässä ja Bāzār-e Malek pohjoisessa. Pohjoisosassa sijaitsee kaupungin linnoitus eli Arg-e Šāhi ja siitä edelleen eteenpäin uusi kaupunki eli Šahr-e Naw.[5] Heratin linnoituksen uskotaan sijaitsevan Aleksanteri Suuren aikoihin rakennettujen linnoitusten paikalla ja nykyinen linnoitus on peräisin pääosin 1400-luvulta ja se on näin vanhin Heratin säilynyt rakennus. Linnoituksessa sijaitsi vankila aina vuoteen 2005 saakka.[6] Heratin perjantaimoskeija on rakennettu samoihin aikoihin ja se on tunnettu värikkäistä seinämosaiikeistaan, joita on ennallistettu 1940-luvulta lähtien.[7]

Heratin väkiluku vuonna 2014/15 oli arviolta 1 000 000.[1] Suurin osa väestöstä on persiankielisiä.[3] Itse kaupunkia ovat perinteisesti asuttaneet tadžikit ja pataanit persiankielisten paimentolaisten asuttaessa sitä ympäröiviä alueita.[2] Kaupunki on ollut pitkään monietninen ja sen muita etnisiä ryhmiä ovat esimerkiksi hazarat, uzbekit ja turkmeenit. Vielä 1800-luvulla kaupungin asukkaisiin kuului myös armenialaisia, hinduja ja juutalaisia, joista jälkimmäisillä oli myös oma kaupunginosansa.[5]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Herat Wikimedia Commonsissa