Herakleia Pontike

Herakleia Pontike (m.kreik. Ἡράκλεια Ποντική, Hērakleia Pontikē, myös Ἡράκλεια ἡ ἐν τῷ Πόντῳ, Hērakleia hē en tō Pontō; lat. Heracle(i)a Pontica) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Pontisessa Vähässä-Aasiassa nykyisen Turkin alueella.[1][2][3] Se sijaitsi nykyisen Ereğlin eli Karadeniz Ereğlin kaupungin paikalla.[4][5][6]

Herakleia Pontike
Ἡράκλεια Ποντική
Sijainti

Herakleia Pontike
Koordinaatit 41°16′59″N, 31°25′2″E
Valtio Turkki
Paikkakunta Ereğli (Karadeniz Ereğli), Zonguldak
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 558/550 eaa.–
Kulttuuri antiikki
Alue Pontinen Vähä-Aasia
Aiheesta muualla

Herakleia Pontike Commonsissa

Herakleia oli kreikkalainen siirtokunta, joka perustettiin 500-luvulla eaa. Kaupungilla oli hyvä satama, jonka ansiosta siitä muodostui tärkeä Pontoksen eli Mustanmeren kaupan keskus.[1][7]

Maantiede

Herakleia sijaitsi Mustanmeren etelärannikolla Fryygian rannikolla tai Bithynian rannikon itälaidalla muutamia kilometrejä pohjoiseen Lykos-joesta (nyk. Aydinlar Cayi). Seutu oli mariandynien heimon aluetta. Kaupungista noin kaksi kilometriä luoteeseen sijaitsi Akherusian niemi (nyk. Baba Burnu). Niemelle virtasi pieni Akheron-joki, jonka sanottiin laskeutuvan Haadeeseen, ja siellä sijaitsi luola, josta Herakleen kerrottiin laskeutuneen manalaan hakemaan Kerberos-koiraa.[2][7]

Herakleian satamana toimi Akherusian niemen suojaama lahti.[1][2][3][8] Kaupunkialue sijaitsi sataman viereisellä tasamaalla. Kaupungin akropoliina eli yläkaupunkina ja linnavuorena toimi kukkula kaupungin kaakkoisosassa.[2]

Herakleia Pontiken kaupunkivaltion hallussa ollut alue tunnettiin nimellä Herakleotis (Ἡρακλεῶτις, Hērakleōtis). Se oli suhteellisen suurikokoinen, ja sen kooksi on arvioitu yli 500 neliökilometriä.[1] Laajimmillaan alue ulottui lännestä Sangarios-joelta (nyk. Sakarya) itään Parthenios-joelle (nyk. Bartın).[3]

Historia

Herakleia perustettiin arkaaisella kaudella noin vuonna 558[2]–550 eaa.[1] Se oli Megarasta tai Nisaiasta tulleiden asuttajien perustama siirtokunta. Näihin liittyi mahdollisesti siirtokuntalaisia Boiotian Tanagrasta. Siirtokuntalaisten johtajaksi mainitaan megaralainen Gnesiokhos.[1][3][9] Strabon kutsuu kaupunkia virheellisesti Miletoksen siirtokunnaksi.[3][10] Herakleian nimi viittasi Herakleehen, jota herakleialaiset pitivät kaupunkinsa myyttisenä perustajana.[1] Kaupungin lisänimi, jolla se erotettiin antiikin lukuisista muista Herakleia-nimisistä kaupungeista, viittasi Mustaanmeren.[4] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymejä Hērakleiōtēs (Ἡρακλειώτης) ja Hērakleōtēs (Ἡρακλεώτης).[1][3]

Herakleia Pontiken lyömä raha, 300-luku eaa. Kuvituksessa Tykhen tai Heran pää sekä nuija ja teksti HPAK/ΛEIA, Hērakleia

Herakleia oli ensimmäinen merkittävämpi kreikkalaiskaupunki Bosporoksen itäpuolella.[2] Se nousi edullisen sijaintinsa ansiosta nopeasti merkittäväksi ja kukoistavaksi kaupungiksi, ja alisti valtaansa paitsi mariandynit myös useita lähiseudun muista kreikkalaiskaupungeista, kuten Sesamoksen, Tieionin ja Kieroksen.[2][3] Herakleian tiedetään perustaneen kaksi omaa siirtokuntaa, jotka olivat Kallatis ja Khersonesos, jotka sijaitsivat Pontoksen vastarannoilla. Ne perustettiin ehkä 400–300-luvuilla eaa.[1] Herakleialaiset perustivat myös useita kauppa-asemia kaupungista länteen Bosporoksen suuntaan.[2] Eräs sijaitsi Thyniaksen (myös Apollonia/Dafnusia, nyk. Kefken Adası) saarella.[1]

Klassisella kaudella 400-luvulla eaa. Herakleia Pontike kuului Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon.[1] Noihin aikoihin kaupunki oli ainakin jossakin määrin demokratia.[1][11] Kaupungilla oli suuri laivasto ja palkkasotilasarmeija. Herakleia löi omaa aiginalaisen standardin mukaista hopearahaa 400-luvulta eaa. lähtien.[1]

Herakleian lyömä raha, n. 337–305 eaa. Kuvituksessa Herakleen pää sekä jousi viinissä ja kaupungin tyranniin Dionysiokseen viittaava teksti ΔIONYΣIOY, Dionysiū.

Aristoteles kuvaa, että Herakleiassa oli pitkään kiistoja aristokratian ja kansan välillä. Aristokraatit ajettiin ensin pois, mutta he palasivat myöhemmin ja kumosivat kansanvallan. Välillä Herakleia oli tyrannia, ja sen tyranneiksi mainitaan Eurytion ja Euopios. Nämä kiistat ajoitetaan 400-luvun eaa. loppuun ja 300-luvun eaa. alkuun.[1][11] Vuonna 364 eaa. Klearkhos (hallitsi n. 364–353/352 eaa.) perusti tyrannien dynastian. Siihen kuuluivat hänen jälkeensä Satyros (tyrannina n. 353/352–345 eaa.), Timotheos (n. 345–337 eaa.) ja Dionysios (345–305 eaa.) sekä Amastris (305–290 eaa.), joka oli Dareios III:n sukua ja ensin Dionysioksen ja myöhemmin Lysimakhoksen vaimo.[1]

Herakleian suurinta kukoistusaikaa oli Dionysioksen aika.[3] Kaupungin kukoistus ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä samaan aikaan Bithynian kuningaskunnan valta kasvoi. Kun gallit tulivat Vähään-Aasiaan, bithynialaiset yllyttivät näitä Herakleiaa vastaan, ja nämä valtasivat vaiheittain suuren osan kaupungin alueesta. Tämänkin jälkeen Herakleia säilyi vielä varsin merkittävänä paikkana, kunnes sai kuoliniskun Rooman sodissa Mithridatesta vastaan. Kaupunki alistui Mithridates VI:lle ja surmautti roomalaisia publikaaneja. Siksi Aurelius Cotta ryösti ja osittain tuhosi kaupungin vuonna 70 eaa.[3][12]

Herakleia kunnostettiin sodan jälkeen, mutta ei enää koskaan noussut entiseen asemaansa. Bithynia et Pontuksen provinssin perustamisen yhteydessä vuonna 64 eaa. Herakleia luettiin osaksi Pontuksen eli Pontoksen puolta. Julius Caesar teki kaupungista colonian eli sotilassiirtokunnan. Marcus Antonius antoi kaupungin galatialaisen Adiatorixin hallittavaksi. Hän surmautti kaupungin kaikki roomalaiset siirtokuntalaiset. Augustus tuomitsi hänet kuolemaan.[2]

Nykyinen Ereğlin kaupunki on perinyt antiikin aikaisen kaupungin nimen muuntuneessa muodossa.[3]

Yhteiskunta, talous ja kulttuuri

Herakleian vapaiden miesten määräksi on arvioitu klassisella kaudella noin 6 000. Kansa oli jaettu doorilaisittain kolmeen heimoon (fylē), ja kukin heimo alun perin neljään ”sadasaosaan” (hekatostys), joita oli siis kaksitoista. Demokratian aikana hekatostysten määrä nostettiin kuuteenkymmeneen. Paikalliset mariandynit olivat perioikien tai jopa heloottien asemassa, sidottuina maahan tai toimimaan soutajina laivastossa. Heitä ei kuitenkaan ollut lupa myydä ulkomaille.[1]

Herakleian neuvostoon (būlē) kuului 300 miestä. Viroista tiedetään nimiltä basileus, aisymnetēs, nomofylaks, prodikos ja agoranomos. Kaupunki noudatti megaralaista kalenteria. Herakleia kunnioitti suojelijanaan Agamestoria tai Idmonia. Siellä oli myös Herakleen kultti sekä Dionysioksen kunniaksi vietetyt Dionysia-juhlat.[1]

Herakleiasta olivat kotoisin muun muassa 300-luvulla eaa. eläneet filosofi Herakleides Pontoslainen ja hänen oppilaansa Dionysios ”Luopio”[3] sekä ensimmäisellä vuosisadalla elänyt, kotikaupunkinsa historiasta kirjoittanut Memnon Herakleialainen.[13] Herakleia vei muun muassa viiniä ja siihen liittynyttä keramiikkaa sekä tonnikalaa, pähkinöitä ja puutavaraa.[1]

Rakennukset ja löydökset

Herakleiassa on ollut ruutuasemakaava ja se on ollut ympäröity muurein, joista on säilynyt vähäisiä osia. Muurit ovat olleet olemassa viimeistään klassisella kaudella 400-luvulla eaa.[1][2] Kaupungista on löydetty muun muassa kahden temppelin ja akveduktin jäänteet[2] sekä amfiteatteri.[2] Kirjallisten lähteiden perusteella kaupungissa on ollut myös buleuterion ja kreikkalainen[1] ja/tai roomalainen teatteri.[14]

Satamasta on löydetty hellenistiselle tai roomalaiselle kaudelle ajoitettujen aallonmurtajien jäänteitä.[1] Kaupungin lyömien rahojen perusteella Akherusian niemellä oli majakka.[2]

Lähteet
  1. Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”715. Herakleia”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”HERAKLEIA (Ereğli) Pontus, Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  3. Smith, William: ”Heracleia (4)”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  4. Heraclea Pleiades. Viitattu 1.11.2022.
  5. Heraclea Pontica (Pontus) 270 Eregli - Ηράκλεια ToposText. Viitattu 1.11.2022.
  6. ”86 B2 Heraclea”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699.
  7. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  8. Ksenofon: Kyyroksen sotaretki (Anabasis) 6.2.1; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 14.31; Arrianos: Mustanmeren periplus (Periplus Ponti Euxini) s. 15; Memnon: Herakleia Pontiken historia, katkelmat (J. Conr. Orelli, Leipzig, 1816).
  9. Pausanias: Kreikan kuvaus 5.26.6; Just. 16.3.
  10. Strabon: Geografika XII s. 542.
  11. Aristoteles: Politiikka 1304b30–35 (5.5).
  12. Memnon: Herakleia Pontiken historia, katkelmat (J. Conr. Orelli, Leipzig, 1816).
  13. Smith, William: ”Memnon (5)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio.
  14. Frederiksen, Rune: ”The Greek Theatre. A Typical Building in the Urban Centre of the Polis?”. Teoksessa Heine Nielsen, T. (ed.): Even More Studies in the Ancient Greek Polis, s. 65–124. Papers from the Copenhagen Polis Centre 6. Historia Einzelschriften 162. Stuttgart: Franz Steiner Verlag, 2002.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.