Hepoasteet
Hepoasteet ovat päiväntasaajan kummallakin puolen leveysasteilla 30–35 sijaitsevat subtrooppiset alueet. Hadleyn kiertoliikkeen vuoksi ilmavirtaus on näillä alueilla laskeva, mikä aiheuttaa lähes pysyvän korkeapaineen. Alueille ovat tyypillisiä kuumuus, kuivuus ja heikot tuulet. Tyynet alueet aiheuttivat purjelaiva-aikakaudella hepoasteita ylittäville laivoille usein huomattavia viivytyksiä. Manneralueilla hepoasteilla sijaitsevat maapallon suuret aavikot.
Hepoasteilta navoille päin vallitsevia tuulia ovat länsituulet, kun taas hepoasteilta päiväntasaajalle vallitsevana on idästä länteen puhaltava pasaati.
Käsitteen alkuperästä
Hepoasteiden (engl. Horse latitudes) nimitystä on selvitetty kolmella teorialla. Länsi-Intiaan hevosia kuljettaneille espanjalaislaivoille nämä leveysasteet usein aiheuttivat siinä määrin viivytystä että hevosia jouduttiin teurastamaan vesivarastojen säästämiseksi, painolastin vähentämiseksi ja miehistön ravinnoksi. Nimi olisi siten tullut meressä kelluvista hevosenraadoista.[1]
Toisena selityksenä käsitteen alkuperälle pidetään kuitenkin merimiesten käyttämää ns. kuolleen hevosen (dead horse) seremoniaa. Siinä merimiehet kiertelivät olkihevosella laivan kantta heittääkseen sen lopulta mereen. Miehistö sai usein osan palkastaan pestin alussa ja useilla palkka hupeni nopeasti. Seurasi rahaton niin sanottu "kuolleen hevosen aika", joka usein kesti kuukauden tai pari. Seremonialla juhlistettiin sitä että kuolleen hevosen velka oli kärsitty kun seuraava palkkaerä maksettiin. Usein seremonia sijoittui juuri tyvenille vesille, jolloin niitä alettiin kutsua rituaalin mukaan hepoasteiksi.
Kolmas selitys on englannin termi work like a horse kovalle fyysiselle raatamiselle. Tyypillinen tapa ylittää hepoasteet ja tyven oli laskea laivavene veteen, kytkeä hinausköysi ja komentaa miehet soutamaan. Laivan hinaaminen soutuveneellä soutamalla on ollut kovaa työtä, ja toisaalta laivavene on "valjastettu" työhevosen tavoin vetämään laivaa. Merimiehet ovat tällöin joutuneet "työskentelemään kuin hevonen" hepoasteilla.
Lähteet
- Karttunen et al.: Ilmakehä, sää ja ilmasto, s. 124. Ursa, 2008. ISBN 978-952-5329-61-2.