Heorhi Narbut

Narbut syntyi vanhaa liettualaista aatelia edustaneeseen perheeseen. Äiti oli papin tytär, ja isä työskenteli Kiovan yliopistossa. Heorhi Narbut opiskeli taidetta aluksi itsenäisesti. Hän muutti 20-vuotiaana yhdessä veljensä Volodymyr Narbutin kanssa Pietariin opiskelemaan taidetta. Veljestä tuli runoilija.^lähde?

Heorhi Narbut oli vuonna 1909 muutaman kuukauden jatko-opiskelijana Münchenissä ja palasi sitten Pietariin. Siellä hän pääsi osaksi Mir iskusstva -ryhmää, jossa hän sai mainetta kuvittajana. Hän kuvitti muun muassa Hans Christian Andersenin satuja. Huomiota herättivät myös hänen symbolistiset akvarellinsa.[1]

Heraldiikasta kiinnostunut Narbut suunnitteli setelien ja postimerkkien lisäksi vaakunoita. Vuonna 1915 hän kuvitti vanhaa galitsialaista arkkitehtuuria käsitelleen teoksen ja vuonna 1917 kirjan Harkovan alueen vanhoista kartanoista. Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen hän palasi Ukrainaan ja asettui asumaan Kiovaan.[1] Hän suunnitteli lyhytaikaisen kiovalaisen aikakauskirjan Naše mynulen(1918-1919) kannet[2].

Uusi Ukrainan kansantasavalta päätti perustaa myös taideakatemian. Narbut nimitettiin sinne syyskuussa 1917 professoriksi, ja vuonna 1918 hänestä tuli sen rehtori. Hän halusi, että oppilaitos olisi ajanmukainen, eurooppalainen taidekoulu. Graafinen suunnittelu oli hänen erikoisalansa. Hallitus pyysi häntä suunnittelemaan seteleitä, postimerkkejä ja arvopapereita. Yhdessä Myh’ailo Boitšukin kanssa hän oli luomassa uutta ukrainalaista taidetta. Hän myös uudisti käytössä ollut aakkostoa.[1]

Narbut menehtyi lavantautiin vuonna 1920. Hänen tyttärestään Marina Berezovskista tuli merkittävä australialainen balettitanssija.[1][3]

• Heorhi Narbut. The making of a Ukrainian brand