Henryk Siemiradzki

Siemiradzki syntyi vuonna 1843 Pieczeniegi-nimisellä tilalla lähellä Harkovaa nykyisessä Ukrainassa. Hän kuului aatelissukuun, joka oli elänyt Liettuassa 1600-luvun lopulta alkaen, ja hänen isänsä oli kenraalin arvon saanut upseeri Venäjän armeijassa. Siemiradzki piti itseään puolalaisena, mutta myös Venäjällä ja Ukrainassa häntä on pidetty kotimaisena taiteilijana.[1]

Siemiradzki kävi kymnaasin Harkovassa, jossa hänen piirustuksenopettajanaan oli Dmytro Bezpertšyi. Siemiradzki valmistui vuonna 1864 luonnontieteiden kandidaatiksi Harkovan yliopistosta ja opiskeli sen jälkeen Pietarin taideakatemiassa, ensin kaksi vuotta kirjautumattomana ja vuosina 1866–1871 varsinaisena oppilaana. Akatemiassa häntä opettivat Bogdan Willewalde ja Karl Wenig. Valmistuessaan vuonna 1871 Siemiradzki voitti lopputyöllään Aleksanteri Suuri ja hänen lääkärinsä Filippos akatemian suuren kultamitalin ja sai kuuden vuoden stipendin jatko-opintoihin ulkomailla.[1]

Siemiradzki asui vuosina 1871–1872 Münchenissä ja tutustui muihin puolalaisiin taiteilijoihin. Hän ei kirjautunut Münchenin taideakatemiaan, mutta sai mahdollisesti yksityisopetusta akatemian professorilta Carl von Pilotylta.[1][2] Tänä aikana syntyi maalaus Roomalainen orgia. Asuessaan keväällä 1872 Dresdenissä Siemiradzki tutustui kirjailija Józef Ignacy Kraszewskiin. Vuodesta 1872 Siemiradzki asui Roomassa. Hän sai Pietarin taideakatemian akateemikon arvon vuonna 1873 ja professorin viran vuonna 1877, mutta jäi asumaan Roomaan. Hänet kutsuttiin myös useiden ulkomaisten taideakatemioiden jäseneksi.[1]

Siemiradzkin kodista tuli Roomassa vierailevien puolalaisten kulttuurihenkilöiden kohtaamispaikka. Muun muassa kirjailija Henryk Sienkiewicz sai Siemiradzkin maalauksista innoitusta historialliseen romaaniinsa Quo vadis. Vuodesta 1884 Siemiradzki oleskeli lisäksi ajoittain tiluksillaan Puolan Strzałkowossa, missä hän myös kuoli vuonna 1902. Hänet haudattiin Krakovan Pyhän arkkienkeli Mikaelin kirkkoon muiden puolalaisten merkkihenkilöiden joukkoon.[1]

Neron soihdut (1876).

Kristitty Dirke (1897).

Siemiradzkin tunnetuimmat historiamaalaukset sijoittuvat pääosin antiikin Roomaan sekä harvemmin antiikin Kreikkaan. Hän maalasi myös paljon raamatullisia aiheita, erityisesti Jeesusta esittäviä maalauksia. Siemiradzki maalasi lisäksi muotokuvia, maisemamaalauksia ja italialaisen luostarielämän kuvauksia.[1]

Siemiradzkin eniten huomiota herättänyt työ on vuonna 1876 valmistunut kristittyjen vainoja kuvaava monumentaaliteos Neron soihdut, joka palkittiin vuoden 1878 Pariisin maailmannäyttelyssä kunniamitalilla.[2] Siemiradzki lahjoitti maalauksen vuonna 1879 vastaperustetulle Krakovan kansallismuseolle. Hänen toinen merkittävä työnsä Krakovassa on vuonna 1894 valmistunut Juliusz Słowacki -teatterin maalattu esirippu.[1] Siemiradzkin ainoa Puolan historiaan liittyvä maalaus on Frederic Chopin ruhtinas Antoni Radziwiłłin luona vuonna 1829 (1887).[3][2] Hänen muita tunnettuja maalauksiaan ovat muun muassa Kristus ja syntinen nainen (1872), Nainen vai vaasi? (1878), Miekkatanssi (1879–1880) ja Kristitty Dirke (1897).[1][2]

Siemiradzkin teokset ovat usein asetelmallisia ja koristeellisia. Hän pyrki historiamaalaustensa yksityiskohdissa autenttisuuteen, mutta toisaalta jo aikalaiskriitikot, mukaan lukien hänen aiempi ystävävsä Stanisław Witkiewicz, arvostelivat häntä omistautumisesta pelkälle yksityiskohtia pursuavalle esteettiselle näyttävyydelle tunteiden välittämisen ja historiallisen uskottavuuden sijaan.[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henryk Siemiradzki Wikimedia Commonsissa