Henry Thomas Buckle

Buckle oli varakkaan kauppiaan poika. Aluksi Buckle, joka heikon terveytensä vuoksi kävi vain vähän kouluja, omaksui vanhempiensa konservatiiviset näkemykset, mutta isänsä kuoltua ja tehtyään laajoja ulkomaanmatkoja hän palasi kotiin radikaalina vapaa-ajattelijana. Hän luopui aikomuksestaan ryhtyä kauppiaaksi ja omistautui kokonaan suunnitelmalleen kirjoittaa ihmiskunnan sivilisaation historia. Vuonna 1842 hän aloitti ahkeran itseopiskelun, ja vähitellen hän hankki laajan, joskin melko epätasaisen sivistyksen. Tutkimusten tuloksena syntyi hänen History of Civilisation in England -teoksensa, jonka ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1857 ja herätti heti valtavaa huomiota. Teos teki kirjoittajastaan heti kirjallisen ja jopa yhteiskunnallisen kuuluisuuden History of Civilisation -teoksen toinen osa julkaistiin vuonna 1861, minkä jälkeen Buckle matkusti Lähi-itään. Jerusalemissa hänen uskotaan sairastuneen lavantautiin, mutta hän jatkoi matkaa ja menehtyi Damaskoksessa. Hänen teoksestaan julkaistiin uusi painos vuonna 1866 kolmena niteenä otsikolla History of Civilisation in England, France, Spain and Scotland. Kirja käännettiin monille eurooppalaisille kielille.[1][2]

Buckle haaveili soveltaa historiantutkimukseen induktiivista menetelmää ja osoittaa historialliselle kehitykselle luonnontieteiden tapaan oman lainalaisuuden. Hän sovelsi kausaalisuuden lakia kaikkiin historian tapahtumiin ja kiisti vapauden ja yksilön merkityksen sivilisaation kehityksessä. Hänen mukaansa sivilisaation kulku määräytyy ensisijaisesti maaperän, ilmaston, elintapojen ja yleisten luonnonolosuhteiden mukaan. Bucklen mukaan suuri ero eurooppalaisen ja ei-eurooppalaisen sivilisaation välillä johtui siitä, että Euroopassa ihminen oli luontoa vahvempi ja että muualla luonto oli ihmistä vahvempi, mistä seurasi, että ainoastaan Euroopassa ihminen oli alistanut luonnon palvelukseensa. Bucklen mukaan skeptisyys, joka taistelee vanhentuneita "ennakkoluuloja" vastaan, on todellinen sivilisaation liikkeellepaneva voima. Sivilisaation kehitystä hillitseväksi voimaksi hän asettaa "suojelun hengen". Buckle pyrki todistamaan ja havainnollistamaan väitteitään erityisesti Englannin ja Ranskan historiasta poimituilla esimerkeillä, ja rakentamalla löytämistään tilastotiedoista yleiset lainalaisuutensa. Bucklen ymmärrys historian tapahtumista oli kuitenkin heikko, ja johtopäätöksensä hän ilmaisi hyvin retorisessa muodossa ja moniselitteisesti. Hän joko ei osannut tai ei välittänyt määritellä käsitteitä, joiden kanssa hän työskenteli. Yliopistokoulutuksen saaneiden asiantuntijoiden keskuudessa hän ei onnistunut saamaan tunnustusta tiedemiehenä, mutta suuri yleisö oli vaikuttunut hänen kirjoituksistaan.[1][2]

Buckle sai jonkin aikaa mainetta "historiankirjoituksen Darwinina", ja hänen laajalti levinnyt teoksensa vaikutti suuresti siihen, että usko luonnontieteellisen menetelmän soveltuvuuteen myös historiankirjoituksen ongelmiin yleistyi. Jälkeenpäin arvioituna Bucklen vaikutus oli suurempi ennemminkin sosiologian kuin historiantutkimuksen saralla.[1][2]

Buckle oli aikansa vahvimpia shakinpelaajia ja voitti useita mestareita kuten Lionel Kieseritzkyn ja Johann Löwenthalin.[2][3]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henry Thomas Buckle Wikimedia Commonsissa