Professor Longhair

Henry Roeland Byrd eli Professor Longhair (19. joulukuuta 1918 – 30. tammikuuta 1980) oli yhdysvaltalainen bluespianisti, laulaja ja lauluntekijä. Hän syntyi Bogalusassa, Louisianassa.

Professor Longhair nousi varsin arvostettuun asemaan muun muassa hittiensä "Mardi Gras in New Orleans", "Bald Head", "Tipitina", "Ball the Wall" ja "Big Chief" avuin. Hänen eräänlaiseksi tunnuslaulukseen muodostui joulukuussa 1951 äänitetty vauhdikas "Rockin' with Fess" (Federal 12073).[1] Hän oli Grammy-palkittu ja kuuluu sekä Blues Hall of Fameen että Rock and Roll Hall of Fameen. Ennen muusikon uraansa Longhair yritti tanssijan uraa, mutta kertoo joutuneensa lopettamaan heikon toimeentulon ja terveydentilankin vuoksi.[2]

Hän kävi ja soittikin nuoruudessaan muusikoiden suosimassa Caldonia's Inn -klubissa.[2] Klubilta hän mainitsee bluesmuusikko Salomon Rocksin ja Stormy Weatherin. Nuorempana hän soitteli suureksi osaksi yksin. Hän kierteli pitkin Yhdysvaltoja muun muassa Arizonassa, Coloradossa ja Phoenixissä ja otti vaikutteita tapaamiltaan muusikoilta: meksikolaisilta, espanjalaisilta, kaikilta. Esimerkiksi vuoden 1949 tienoilla unkarilainen rumpali oli opettanut hänelle calypsorytmejä. Hän mainitsee myös rumban. Saamansa vaikutteet hän sekoitti omaksi musiikilliseksi gumbokseen (suomeksi ”keitto”), jota hän piti lähinnä rhythm and bluesina. Bluesin tyylilajina hän sanoo valinneensa esimerkiksi dixieland-jazzin sijasta paremman työtilanteen vuoksi.

Vuoden 1949 paikkeilla Longhair kertoo[2] ottaneensa taiteilijanimensä samalla kun alkoi opettaa muita muusikoita. Tätä ennen hänestä oli käytetty nimiä Fess ja pitkän tukan takia Longhair, ja näistä yhdistämällä saatiin Professor Longhair. Oppilaistaan Professor Longhair mainitsee arvostamansa Dr. Johnin.

Professor Longhair konsertoi Suomessa vuonna 1975 ja samassa yhteydessä hän antoi haastattelun ainakin MUSA-lehdelle.[2] Yhtyeeseen oli vasta liittynyt vaaleaihoinen muusikko Dave Burgle, mikä omalta osaltaan kertoo Longhairin avarakatseisuudesta.

Professor Longhair kuoli sydäninfarktiin New Orleansissa 1980. Allen Toussaint luonnehti häntä "rockin Bachiksi". Matti Laipion laatima muistokirjoitus on julkaistu Blues News -lehden numerossa 2/1980.

Living Blues -lehdissä n:o 26 ja 43 on Professor Longharin diskografia ulottuen vuoteen 1974 asti.[3]