John Wiita

John Wiita (salanimi: Henry Puro, 1888 Ylistaro – 27. heinäkuuta 1981 Mystic, Connecticut, Yhdysvallat) oli amerikansuomalainen toimittaja ja kommunistijohtaja.

Uskonnolliseen maanviljelijäperheeseen syntynyt Wiita kävi kansakoulun ja työskenteli isänsä maatilalla, kunnes hän 17-vuotiaana päätti muuttaa Yhdysvaltoihin. Saavuttuaan Kanadan kautta Wisconsinin Superioriin hän työskenteli rautatienrakentajana ja satamamiehenä. Pian Wiita kiinnostui sosialismista, ja vuonna 1907 hän liittyi Amerikan Suomalaisen Sosialistijärjestön Superiorin osastoon. Vuonna 1910 Wiita valittiin järjestön Keskilännen piirin toimeenpanevaan komiteaan, ja vuosina 1911 ja 1914 hän toimi sen sihteerinä. Hän opiskeli Duluthin Työväen Opistossa ja työskenteli sen opettajana vuoteen 1916 saakka, jolloin opisto joutui Industrial Workers of the World -ammattiliiton haltuun. Samana vuonna Wiita meni töihin autotehtaalle Detroitiin, jossa hän osallistui Amerikan sosialistipuolueen toimintaan. Wiita työskenteli myös amerikansuomalaisten työväenlehtien toimittajana: Toverissa vuonna 1913, Sosialistissa vuonna 1915 sekä Työmiehessä vuonna 1917 ja uudelleen vuonna 1928.[1][2]

Keväällä 1918 Wiita pakeni sotaväenottoa Kanadaan, jossa hän työskenteli ystävänsä Elis Sulkasen maatilalla. Siellä hän omaksui nimen Henry Puro. Kanadassa hän tutustui Canadan Suomalaisen Sosialistijärjestön johtajiin J. W. Ahlqvistiin ja A. T. Hilliin, työskenteli järjestön sanomalehden Vapauden toimittajana vuosina 1919–1923 ja osallistui aktiivisesti Kanadan kommunistisen puolueen perustamiseen. Vuonna 1923 Wiita palasi omalla nimellään Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli vuoteen 1925 saakka Eteenpäin-lehden toimittajana. 1920-luvulla hän oli yksi amerikansuomalaisten kommunistien johtajista. Wiita johti Yhdysvaltain kommunistisen puolueen suomalaisen järjestön uudelleenjärjestelyä eli ”bolševisointia” vuosina 1924–1925, ja vuonna 1925 hänet valittiin puolueen keskuskomiteaan. Vuonna 1927 hän oli perustamassa kommunistista Suomalaista Työväenjärjestöä ja työskenteli vuoteen 1932 saakka sen sihteerinä ja puheenjohtajana. Vuosina 1929–1935 Wiita toimi myös puolueen maatalousosaston johtajana ja sen jälkeen Ylä-Michiganin piirisihteerinä. Vuosina 1939–1943 hän työskenteli jälleen Eteenpäin-lehden toimittajana.[1][2]

Wiita erosi kommunistipuolueesta vähin äänin vuonna 1943. Eron syitä olivat amerikansuomalaisten kohtelu Neuvosto-Karjalassa, Stalinin vainot, Neuvostoliiton ja natsi-Saksan solmima Ribbentrop-sopimus ja sitä seurannut talvisota. Wiita meni ensin töihin lentokonetehtaalle New Yorkin osavaltion North Tarrytowniin ja muutti sitten perheensä kanssa Connecticutin Brooklyniin, jossa hän työskenteli kiinteistövälittäjänä.[1] Wiita jätti jälkeensä joukon muistelmia ja muita asiakirjoja.[2]