Henri Dunant

Jean Henri Dunant (usein tunnettu myös nimellä Henry Dunant tai Henri Dunant) (8. toukokuuta 1828 – 30. lokakuuta 1910) oli sveitsiläinen liikemies, filantrooppi ja humanitääri. Hän perusti Kansainvälisen Punaisen Ristin ja sai ensimmäisen Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1901 (samana vuonna palkinto annettiin myös Frederic Passylle).[1]

Henri Dunant nuorena.
Henri Dunant (1828–1910).

Perhetausta

Jean-Henri Dunant syntyi vuonna 1828 Sveitsin ranskankielisellä alueella Genevessä, jossa hänen isänsä, kauppias Jean-Jacques Dunant toimi orpokodin johtajana ja vankilan ylivalvojana. Perheen äiti Anne-Antoinette Colladon oli Ranskasta aikoinaan paenneiden protestanttisten hugenottien jälkeläisiä. Henri oli perheen vanhin lapsi, ja hänellä oli kaksi sisarta ja kaksi veljeä, Sophie-Anne, Daniel, Marie ja Pierre-Louis.

Punaisen Ristin perustaminen

Henri Dunant oli kesällä 1859 matkalla nykyisessä Pohjois-Italiassa, jossa hän joutui Solferinon taistelun silminnäkijäksi. Dunant järjesti yhdessä lähiseutujen asukkaiden kanssa apua taistelussa haavoittuneille sotilaille. Kokemuksistaan Dunant kirjoitti vuonna 1862 kirjan Solferinon muisto, jossa hän ehdotti kahta asiaa. Ensinnäkin hän toivoi, että perustettaisiin vapaaehtoisjärjestö auttamaan sodan uhreja. Toiseksi hän halusi, että haavoittuneiden sotilaiden hoito turvattaisiin kansainvälisin sopimuksin.[2]

Dunant’n ajatukset levisivät nopeasti eri puolille Eurooppaa ja maailmaa. Vuonna 1863 Dunant oli itse perustamassa Genevessä toimikuntaa, josta kehittyi Punaisen Ristin kansainvälinen komitea. Vuonna 1864 solmittiin ensimmäinen Geneven sopimus, joka loi perustan sodan lakeja käsittelevälle humanitaariselle oikeudelle. Punaisen Ristin liike levisi nopeasti moniin maihin, esimerkiksi Suomen Punainen Risti perustettiin jo vuonna 1877.

Unohdus ja uudelleen löytäminen

Jouduttuaan vararikkoon Dunant jätti Geneven vuonna 1867 ja vietti suurimman osan loppuelämästään köyhyydessä ja tuntemattomana. Hän ajoi monia hankkeita, kuten sotavankien asiaa, kansainvälistä sovittelua, orjuuden lakkauttamista, aseistariisuntaa ja kotimaata juutalaisille. Vuonna 1895 sveitsiläinen toimittaja nosti hänet unohduksesta Punaisen ristin perustajana. Tämän jälkeen hän sai osakseen kunnianosoituksia ja eläkkeen.[2]

Katso myös

Kirjallisuutta
  • Dunant, Henry: Solferinon muisto. (Un souvenir de Solferino, 1862.) Perustuu Esko Pirisen suomennokseen englanninkielisestä laitoksesta A Memory of Solferino. Käännöksen uudistus: Elina Ravantti. Helsinki: Suomen Punainen Risti, 2001. ISBN 951-658-087-4.

Lähteet
  1. The Nobel Peace Prize 1901 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  2. Henri Dunant Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    Nobelin rauhanpalkinnon saajat
    1901–1925

    1901: Dunant, Passy 1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen 1925: Chamberlain, Dawes

    1926–1950

    1926: Briand, Stresemann 1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr

    1951–1975

    1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō 1975: Saharov

    1976–2000

    1976: B. Williams, Corrigan 1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim

    2001–

    2001: YK, Annan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.