Henry Avery

Avery syntyi Plymouthin lähellä 1650-luvun puolivälissä ja pestautui kuninkaalliseen laivastoon merimieheksi. Hän yleni toiseksi perämieheksi palvellessaan kaapparialus Charlesilla Sir James Houblonin alaisuudessa espanjalaissiirtokuntia vastaan suunnatun kampanjan aikana. Matkasta Corunaan Karibialle tuli pitkä, sillä kaapparilaivaston kokoontumista jouduttiin odottamaan kahdeksan kuukautta ennen Englannista lähtöä, ja perille pääsyn jälkeen seurasi neljän kuukauden odottelu Corunassa. Tuona aikana miehistölle ei maksettu palkkaa, joten moraali miesten keskuudessa oli huonontunut. Tämän vuoksi 7. toukokuuta 1694 Avery ja muutamat muut miehet nousivat kapinaan ja valtasivat aluksen kapteenin ollessa juovuksissa. Avery nousi aluksen uudeksi kapteeniksi.

Charles nimettiin uudelleen Fancyksi, ja se suuntasi Afrikan länsirannikolle. Matkalla miehet valtasivat kolme englantilaista laivaa ruokatarpeita etsiessään. Guinean rannikolla Avery nosti mastoon Englannin lipun, houkutellakseen paikallisia laivalle esittäen haluavansa käydä kauppaa heidän kanssaan. Alkuperäisasukkaat suuntasivat laivalle kanooteillaan, mukanaan kultaa vaihtokauppaa varten, mutta merirosvot kaappasivat heistä jokaisen, kahlitsivat heidät ja pitivät heidät orjina.

Averyn miehet valtasivat kaksi tanskalaista laivaa Principen edustalla, jolloin osa tanskalaismiehistöstä päätti liittyä merirosvoihin. Koska rosvojen määrä kasvoi, Henry Averyn pääkallolippu nostettiin pienemmän tanskalaisaluksen mastoon, ja toinen poltettiin. Toinenkin alus poltettiin pian, koska aluksen miehistö osoittautui hankalaksi. Täten kaikki miehet siirtyivät Fancyyn, jolloin laivalla oli 150 miestä ja 46 tykkiä.

Fancy purjehti ohi Hyväntoivonniemen ja suuntasi kohti Madagaskaria, josta laivaan otettiin lisää ruokatarvikkeita. Tämän jälkeen matkaa jatkettiin useita välipysähdyksiä tehden pitkin Punaistamerta. Täällä piraatit hyökkäsivät suuren Mekasta palaavan pyhiinvaeltajien laivaston kimppuun.

Syyskuussa 1695 Fancy odotteli Mochan ulkopuolella pyhiinvaeltajien laivojen saapumista. Pian Avery kuitenkin huomasi, ettei hän ollut yksin: useita amerikkalaisia merirosvoja odotteli myös pyhiinvaeltajien joukkoa. Näihin kuuluivat mm. Rhode Islandilta saapunut Joseph Faro Portsmouth Adventure -aluksellaan sekä philadelphialainen kapteeni Want Dolphinilla. Molemmilla laivoilla oli noin 60 miestä, joten pyhiinvaeltajia odotteli yli 350 miestä kolmessa laivassa. Kolme päivää myöhemmin paikalle saapuivat myös William Maze Pearlilla, Thomas Tew Amitylla sekä kapteeni Wake Susannahilla. Merirosvojen määrä nousi yli seitsemäänsataan.

Cape Saint Johnin edustalla merirosvot hyökkäsivät ensimmäisen saapuvan pyhiinvaeltajien laivan, Fath Mahmamadin kimppuun. Aluksella oli arviolta 50 000–60 000 naulaa kultaa ja hopeaa. Muutamia päiviä myöhemmin suurmogulin Ganj-i-Sawai purjehti näkyviin: tämän aluksen aseistuksena oli 40 tykkiä ja noin 400 kivääriä, joten normaaliolosuhteissa se olisi ollut hankala kohde. Kahden onnekkaan yhteensattuman vuoksi merirosvot saivat kuitenkin etulyöntiaseman. Onnekas tykinlaukaus katkaisi aluksen isonmaston ja sekasorron keskellä yksi Ganj-i-Sawain tykeistä räjähti aiheuttaen enemmän sekaannusta ja tuhoa. Taistelu kesti kuitenkin noin kaksi tuntia ennen kuin merirosvolaivat uskaltautuivat Ganj-i-Sawain rinnalle ja valtasivat sen.

Kaikki kuusi merirosvolaivaa pysyttelivät yhdessä muutamien päivien ajan. Tänä aikana merirosvot julmasti raiskasivat pyhiinvaeltajanaisia ja jakoivat saaliin. Jokainen sai noin tuhannen punnan osuuden. Pearlin miehistö menetti oman osuutensa kun he yrittivät vaihtaa kultaansa Fancyn miehistön hopeaan, mutta kun Fancyn miehistö huomasi kultaesineiden olevan vahingoittuneita, he suuntasivat tykit kohti Pearlia, vaativat ja saivat hopean takaisin, sekä myös pitivät kullan.

Tämän jälkeen Avery jätti muut merirosvot ja purjehti takaisin Karibialle, aikomuksenaan lopettaa merirosvon uransa. He saapuivat New Providenceen, jossa jokaisen miehen täytyi maksaa kuvernööri Nicholas Trottille saadakseen astua maihin joutumatta vangiksi. Tämän lisäksi Avery luovutti kuvernöörille Fancyn sekä norsunluuta tuhannen punnan arvosta. Merirosvomiehistö hajaantui omille teilleen.

Lopulta kuusi Averyn miehistä saatiin kiinni ja tuomittiin kuolemaan lokakuussa 1696, mutta Averya itseään ei koskaan saatu kiinni. Uskotaan, että Avery palasi Englantiin väärällä nimellä ja muutti asumaan Devonin Bidefordiin. Hän myös järjesteli asioitaan paikallisten kauppiaiden kanssa saadakseen timanttinsa ja muun saaliinsa myytyä Bristolissa. Avery ei kuitenkaan koskaan nähnyt vilahdustakaan rahoistaan, ja pian hän velkaantui pahoin. Hän sairastui vakavasti ja myöhemmin kuoli. On myös kerrottu tarinaa, että Avery vetäytyi syrjään ja vietti "merirosvojen kuninkaana" eläkevuosia trooppisella saarella.

Averyn ryöstöretki pyhiinvaeltajia ja suurmogulia vastaan koitui myös Englannin kauppasuhteiden harmiksi. Suurmoguli uhkasi sulkea englantilaiset kauppalaivat valtakuntansa ulkopuolelle. Pitkän politikoinnin jälkeen Englanti lupasi vangita Averyn ja tuomita hänet teoistaan. Mutta koska Averya ei koskaan saatu kiinni, jäi välikohtaus pysyvästi hiertämään englantilaisten ja suurmogulin kauppasuhteita.

Henry Averyn merirosvoura kesti vain runsaan vuoden, mutta hän tuli kuuluisaksi ryöstäessään pyhiinvaeltajien laivaston. Hän oli myös siinä mielessä harvinainen tapaus merirosvojen joukossa, että hän ei kuollut taistelussa tai jäänyt kiinni. On myös ironista, että saatuaan suuren omaisuuden hän joutui itse "maapiraattien" huijaamaksi, eikä koskaan hyötynyt saaliistaan.