Henrik Smedjebacka

Smedjebacka valmistui ylioppilaaksi Kokkolan ruotsinkielisestä yhteiskoulusta v. 1945. Teologian kandidaatiksi hän valmistui 1954, lisensiaatiksi 1962 ja teologian tohtoriksi 1973 Åbo Akademista. Tämän yliopiston kirkkohistorian ja missiologian dosentiksi hänet nimitettiin 1975.[1] Kirkollisissa piireissä sanottiin leikillisesti hänen kuuluneen ns. “Kokkolan mafiaan”, sillä erääseen aikaan suuri joukko suomenruotsalaisia kirkollisia vaikuttajia, mm. piispaveljekset John Vikström ja Erik Vikström sekä Gustav Björkstrand, oli kotoisin Kokkolasta.

Papiksi hänet vihittiin v. 1950, ja lyhyen Purmon pastorina vietetyn jakson jälkeen hän tuli Suomen lähetysseuran palvelukseen v. 1951. Vuodet 1955–65 hän työskenteli Suomen lähetysseuran lähetystyöntekijänä Tanganjikassa, josta tuona aikana tuli osa Tansanian liittovaltiota vuonna 1964. Ensiksi hän toimi Magoyessa vuosina 1955–57, sitten Makumiran luterilaisen pappisseminaarin luennoitsijana 1958–63 ja vuodet 1964–65 paikallisen luterilaisen kirkon eteläisen synodin presidenttinä Njombessa.[1][2]

Vuodet 1965–68 Smedjebacka työskenteli Målsrydissä Ruotsissa, minkä jälkeen Helsingissä Suomen lähetysseuran eri tehtävissä: 1968–73 ruotsinkielisen työn sihteerinä, 1973–78 kansainvälisen työn sihteerinä, 1978–81 ulkomaanosaston johtajana ja lopuksi lähetysjohtajana 1981–1991.[1]

Smedjebacka osallistui myös Kirkkojen maailmanneuvoston, Luterilaisen maailmanliiton ja Lausanne-liikkeeseen. Kun eräät tahot halusivat rajata kirkkojen ja lähetysseurojen työn ainoastaan evankeliumin julistamiseen ja opettamiseen, niin Smedjebacka kannatti näkemystä, jonka mukaan lähetystyössä tärkeällä sijalla ovat myös toiminnan sosiaalinen ja poliittinen puoli. Tämä ei ole yllättävää henkilöltä, joka toimi päiväntasaajan Afrikassa tuon alueen maiden itsenäistyessä. Smedjebacka pyrki sovittamaan toisiinsa ja mahduttamaan mukaan erilaiset näkemykset ja painotukset yhtenäiseen näkemykseen siitä, mitä lähetystyön tulisi olla. Hänen iskulauseensa oli “dynaaminen luterilainen lähetys”.[2]

Suomen lähetysseuran nykyinen johtaja Seppo Rissanen on luonnehtinut Smedjebackan työtä seuraavasti:[3]

» Henrik Smedjebacka teki merkittävän elämäntyön Suomen Lähetysseuran palveluksessa. Hänelle oli tärkeää lähetystyön kokonaisvaltaisuus, evankeliumin julistuksesta nouseva lähimmäisen palvelu. Kansainvälisissä ekumeenisissa järjestöissä Smedjebacka halusi rakentaa kirkkojen välistä yhteyttä luterilaisesta ulottuvuudesta käsin. Hän näki myös lähetystyön suuren muutoksen ajan koittaneen etelän kirkkojen tultua mukaan.»
(Seppo Rissanen)

Smedjebacka oli vuodesta 1951 lähtien naimisissa tanskalaisen Bodil Birgitte Windingin (1927–2012) kanssa, joka oli syntynyt Intiassa. Heidän neljästä lapsestaan kaksi syntyi Tanganjikassa.[1][4]