Henrik Lindberg

Lindbergin vanhemmat lääkäri Karl Viktor Lindberg ja Mary Stjernvall. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Nya svenska läroverket i Helsingfors-nimisestä oppilaitoksesta vuonna 1912 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1912 - 1914. Hän suoritti diplomi-insinöörirutkinnon ensimmäisen osan vuonna 1914.[1][2]

Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppania.

Lindberg liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 4. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Lindberg siirrettiin pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan 3. heinäkuuta 1917. Samalla hän suoritti vuonna 1917 Libaussa järjestetyn moottoriveneenkuljettajakurssin.[1][2]

Lindberg astui Suomen armeijan palvelukseen Saksassa 7. helmikuuta 1918 ensin vannottuaan sotilasvalan ja allekirjoitettuaan palvelusitoumuksen armeijalle. Tässä tilaisuudessa hänet ylennettiin luutnantiksi. Hän palasi takaisin Suomeen 18. helmikuuta 1918 jääkärien etujoukon mukana Vaasaan. Vaasasta hänet komennettiin aluksi kouluttamaan suojeluskuntajoukkoja Elisenvaaraan, josta hänet komennettiin myöhemmin jääkäriystävänsä Jaakko Nestori Tanelinmäen kanssa Antreaan Mälkölän rintamalle, mukanaan kuusi konekivääriä. Perille he saapuivat 3. maaliskuuta. Mälkölässä hän otti komentoonsa niin sanotun Mälkölän joukon noin 150 miestä A. Hynniseltä. Tästä Mälkölän joukkosta muodostettiin hieman myöhemmin Karjalan ryhmän (armeijakunnan) Karjalan 1. rykmentin 1. pataljoonan runko. Tämän pataljoonan muodostamisen yhteydessä Lindberg siirrettiin 14. maaliskuuta 1918 komentajaksi Karjalan 1. rykmentin 3. pataljoonaan, joka oli koottu ennestään rintamalohkolla olleista komppanioista. Komppanian päälliköinä hänellä toimi pataljoonassa jääkärivänrikki Weikko Matti Läheniemi, V. Nissinen ja jääkärivänrikki Skogström.[1][2]

Mälkölästä Lindberg komennettiin Rautuun. Matkalla hän osallistui Raasulin kylän valtaukseen, jonka hän panikin toimeen 26. maaliskuuta. Asema-aluetta vastaan tehdyssä hyökkäyksessä Lindberg haavoittui vakavasti ja vielä haavoittuneenakin yritti johtaa hyökkäystä, mutta huomasi sen turhaksi ja antoi komennon itseltään pois kertoen puolustavan vain itseään niin kauan kuin aseessa riittäisi panoksia, viimeisen luodin hän sanoi säästävänsä itselleen. Tämän rohkean jääkärin ruumis löydettiin lopulta paljon myöhemmin Raasulin valtauksen jälkeen pahoin silvottuna. Pataljoonan komentajan tehtävät Lindbergin jälkeen otti jääkärivänrikki Läheniemi. Kuollessaan hän oli naimaton ja kirjoilla Helsingin eteläisessä ruotsalaisessa seurakunnassa. Hänet haudattiin perhehautaan Helsingin hautausmaalle.[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 1. lokakuuta 1916 Gewehrführer 24. joulukuuta 1917 Luutnantti 7. helmikuuta 1918		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Jääkärimerkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• Toim. J. Suomalainen, J. Sundvall, E. Olsoni ja A. Jaatinen: Suomen jääkärit osa I, Oy Sotakuvia Kuopio 1933.
• Suomen sotasurmat 1914-1922 © 2001- Valtioneuvoston kanslia, Suomi Finland.
• Toim. Donner, Svedlin ja Nurmio: Suomen vapaussota I-VIII, Gummerus Jyväskylä 1920-25.