Henrik Kaarlenpoika Horn

Henrik Kaarlenpoika Horn (ruots. Henrik Karlsson Horn; 2. syyskuuta 1578 Rantasalmi – 20. toukokuuta 1618 Tukholma)[1][2] oli suomalais-ruotsalainen valtiomies ja diplomaatti.

Henrik Kaarlenpoika kuului Hornin aatelissukuun ja oli valtaneuvos Kaarle Henrikinpoika Hornin poika. Hänen veljiään olivat Klaus, Evert ja Kustaa Kaarlenpoika Horn.[2] Horn opiskeli Saksassa vuosina 1593–1596 Königsbergin, 1596–1597 Helmstedtin ja 1600–1601 Kölnin yliopistossa.[1] Hänet nimitettiin vuonna 1602 Ruotsin kuningas Kaarle IX:n kamarijunkkariksi ja vuonna 1605 hovimestariksi, vastuullaan kuninkaan poikien Kustaa Aadolfin ja Kaarle Filipin kasvatus.[1][3] Kuningas antoi Hornille useita diplomaattisia komennuksia. Puolan sodan aikana Horn ja Axel Kurck neuvottelivat vuonna 1602 Liivinmaalla puolalaisten kanssa, ja vuosina 1603–1606 Horn neuvotteli Pommerissa sotavangiksi jääneen Carl Gyllenhielmin vapauttamisesta vankienvaihdolla. Vuonna 1607 Horn lähetettiin etsimään Ruotsille tukea Alankomaista ja vuonna 1609 hän neuvotteli Mecklenburgissa. Hänet nimitettiin vuoteen 1610 mennessä valtaneuvokseksi. Hän oli Öölannin saaren laamanni vuosina 1604–1617 ja Ruotsin hovimarsalkka vuosina 1612–1615.[1][4]

Tanskaa vastaan käydyn Kalmarin sodan aikana Horn oli yksi Axel Oxenstiernaa vuosien 1612–1613 Ulfsbäckin ja Knäredin rauhanneuvotteluissa avustaneista valtaneuvoksista. Vuosina 1613–1614 Horn neuvotteli Viipurissa Ruotsin edustajana novgorodilaisten kanssa prinssi Kaarle Filipin valitsemisesta Venäjän tsaariksi, mikä ei lopulta toteutunut. Horn edusti yhdessä Jakob de la Gardien ja Arvid Tönnenpoika Wildemanin kanssa Ruotsia vuosien 1616–1617 Stolbovan rauhanneuvotteluissa, jotka päättyivät Ruotsille hyvin edulliseen rauhansopimukseen.[1][3][4] Tunnustuksena tästä Horn lyötiin ritariksi Kustaa II Aadolfin kruunajaisissa vuonna 1617, ja samana vuonna hän sai myös valtakunnanmarskin arvonimen, vaikka ei ollut sotilas.[1][4] Seuraavana vuonna hänet nimitettiin Etelä-Suomen laamanniksi, mutta hän kuoli vielä samana vuonna vain 39-vuotiaana.[1][3]

Hornin läänityksiin Suomessa kuuluivat Saarioisten ja Lapuan pitäjät, Taivassalon Järppilä ja myöhemmin osa Vesilahdesta.[1] Ruotsissa hänelle kuului vuodesta 1613 säterinä Hässlön kruununtila Badelundassa lähellä Västeråsia.[4]

Hornin puolisona oli vuodesta 1602 Anna Jönsintytär Snackenborg, jonka isä oli käskynhaltija Jöns Ulfinpoika Snakenborg. Heillä oli seitsemän lasta, joista viisi kuoli nuorina. Nuorin lapsista oli isänsä kuoleman jälkeen syntynyt valtaneuvos ja sotamarsalkka Henrik Henrikinpoika Horn.[1]