Henrik Gabriel Krusberg

Henrik Gabriel Krusberg (15. maaliskuuta 1779 Huittinen – 1824 jälkeen) oli suomalainen pappi ja virsirunoilija.

Krusbergin vanhemmat olivat Huittisten kappalainen Henrik Krusberg, "juoppo ja epäsopuinen kirkkoherrojen kanssa",[1] ja Kristina Betulin. Hän kävi Porin triviaalikoulua ja pääsi ylioppilaaksi Turussa 1795. Krusberg valmistui filosofian kandidaatiksi 1800 ja maisteriksi 1802. Papiksi hänet vihittiin Pietarissa 1803.

Krusberg toimi kirkkoherran apulaisena Tuutarissa Inkerissä 1803 ja Toksovassa 1804. Hän oli Haminan piirikoulun latinan, historian ja maantiedon opettajana 1805–1811 ja sitten Glückstalin vastaperustetun saksalaisen seurakunnan pastorina Etelä-Venäjällä 1811–1816. Hänet erotettiin tästä virasta koska hän ”vahingoitti seurakuntaa käyttäytymisellään enemmän kuin hyödytti sitä oppineilla saarnoillaan”. Krusberg asui tämän jälkeen luultavasti Viipurissa ainakin vielä 1821. Odessan luterilaisen seurakunnan kirkkoherrana hän toimi vuoden 1824 tienoilla.

Krusberg julkaisi myös omalla nimellään tai nimensä alkukirjaimiä käyttäen 1821 Laulun Suomen Tyttärille opiksi, neuvoksi ja varoitukseksi sekä saksasta suomentamansa virren ”Uskon sanat” ja suomennoksen J. D. Valeriuksen runosta, arkkiveisusta ”Tålamodet” (”Kärsivällisyys”)[2].

Ruben Nirvi arvelee, että juuri Krusberg olisi ollut se tuntemattomaksi jäänyt henkilö, joka lähetti 150 virsitekstiä uskonpuhdistuksen 300-vuotisjuhlan yhteydessä 1817 perustetun arkkipiispa Jacob Tengströmin johtaman virsikirjakomitean järjestämiin uusien virsien laatimiskilpailuihin. Peräti 123 niistä päätyi korjattuna Tengströmin vuonna 1836 julkaisemaan kokoelmaan Uusia virsiä.[1] Virsiin, joista 46 oli alkuperäistä, kuuluivat nykyisen virsikirjan virret 540 ”Aurinko armas valollansa” ja 133 ”Halleluja! Nyt ylistys, kunnia, voima, väkevyys”. Virsien sisältö ja sanamuodot osoittavat Krusbergin olleen lähellä herännäisiä.