Henrik Carpelan

Henrik Tor Mikael Carpelan (17. marraskuuta 1921 Helsinki[1] – 19. helmikuuta 2000 Helsinki) oli suomalainen lääketieteen tohtori. Hän oli psykoanalyysin ja ryhmäpsykoterapian uranuurtajia Suomessa.

Henrik Carpelanin vanhemmat olivat yliopistonsihteeri, vapaaherra Tor Harald Carpelan (1867–1960) ja Anna Emilia o.s. Edgren (1883–1966). Carpelanin puoliso vuodesta 1951 oli opettaja Anne Kerrien. Carpelan tuli ylioppilaaksi 1930, valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1948 ja suoritti hermo- ja mielitautien erikoislääkärin tutkinnon 1954.[1] Vuonna 1957 hän väitteli tohtoriksi struumaleikattujen potilaiden psyykkisistä häiriöistä. Kyseessä oli ensimmäinen suomalainen psykosomatiikkaa käsittelevä väitöskirja. Pian väitöstilaisuutensa jälkeen Carpelan muutti kuudeksi vuodeksi Geneveen ja suoritti siellä psykoanalyyttisen koulutuksen.

Carpelan oli vuonna 1952 perustamassa Psykoanalyysin edistämisyhdistystä, jonka puheenjohtajana hän toimi vuosina 1955–1957.[1] Palattuaan Sveitsistä Suomeen hän toimi Suomen psykoanalyyttisen opintoryhmän sihteerinä vuosina 1964–1967. Carpelan toi Suomeen psykodynaamisen ryhmäpsykoterapian ja vakiinnutti sen aseman psyykkisten sairauksien hoitomuotona. Hän toimi Suomen ryhmäpsykoterapiayhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1972–1978. Ritva Kajamaan kanssa hän kehitti lasten ryhmäpsykoterapiamenetelmän. Suomi aloitti vuonna 1994 maailman ensimmäisenä maana lasten ryhmäpsykoterapeuttien koulutuksen, Carpelan toimi koulutuksen suunnittelijana ja kouluttajana toukokuuhun 1999 saakka.