Henrik Bernhard Anthoni

Henrik Bernhard Anthoni (25. huhtikuuta 1860 Rauma – 23. helmikuuta 1918 Kirkkonummi) oli suomalainen juristi, joka toimi muun muassa oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkönä. Hänet surmattiin sisällissodan aikana.[1]

Elämä

Anthoni kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1878 ja opiskeli sen jälkeen oikeustiedettä Helsingin yliopistossa saaden varatuomarin arvon 1885. Hän oli aluksi senaatin virkamiehenä, ja toimi vuosina 1893–1904 nykyistä oikeuskanslerinviraston kansliapäällikköä vastaavassa virassa prokuraattorintoimituskunnan sihteerinä. Vuodesta 1904 lähtien Anthoni oli Lohjan kihlakunnantuomarina.[1][2][3]

Anthoni surmattiin sisällissodan aikana helmikuussa 1918 yhdessä poikansa varatuomari Berndt Arnold Anthonin (s. 1887) kanssa. Punaiset vangitsivat heidät Bondarbyn maatilalta, minkä jälkeen miehet ammuttiin matkalla punakaartin esikuntaan Kirkkonummelle.[4] Surmaajat kuuluivat Helsingin punakaartin pataljoonankomentajan Johan Erik Leivon johtamaan ryhmään, jonka jäsenet tuomittiin yhdeksästä Helsingissä ja Länsi-Uudellamaalla tehdystä murhasta. Anthonen murhista epäiltiin Hauholta kotoisin ollutta levyseppää Johan Salomon Keinoa (s. 1897) ja Uno Pääkköstä, jotka molemmat saivat kuolemantuomion syyskuussa 1918.[5][6] Keino kuoli myöhemmin Suomenlinnan vankileirillä, mutta Pääkkösen kohtalosta ei ole tietoa.[7]

Perhe

Anthonin vanhemmat olivat Rauman kirkkoherra Berndt Johan Anthoni (1833–1905) ja Henrika Eleonora Östman (1837–1892).[1] Hänen veljiään olivat laamanni Väinö Ossian Anthoni ja Hämeenlinnan lääninsairaalan alilääkäri Walter Einar Anthoni.[8][9]

Anthoni avioitui Sigrid Matilda Domanderin kanssa vuonna 1885.[1] Heidän toinen poikansa oli professori Eric Anthoni.[10]

Lähteet
  1. Anthoni, Henrik Bernhard. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu. Viitattu 26.9.2018.
  2. Det rödä skräckväldet. Häradshövding Henrik Bernhard Anthoni. Hangö, 4.5.1918, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.9.2018. (ruotsiksi)
  3. Historiaa : Kansliapäälliköt (tai vastaavaa tehtävää hoitaneet) Oikeuskanslerinvirasto. Arkistoitu 4.11.2021. Viitattu 26.9.2018.
  4. Domstols- och polisnotiser. Hufvudstadsbladet, 2.6.1918, s. 10–11. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.9.2018. (ruotsiksi)
  5. Gripna röda mördare. Dagens Press, 3.6.1918, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.9.2018. (ruotsiksi)
  6. Domstols- och polisnotiser. Hufvudstadsbladet, 28.9.1918, s. 9. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.9.2018. (ruotsiksi)
  7. Keino, Johan Salomon Kustaanpoika Suomen sotasurmat 1914–1922. 5.3.2002. Valtioneuvoston kanslia. Arkistoitu 26.9.2018. Viitattu 26.9.2018.
  8. Anthoni, Väinö Ossian. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu. Viitattu 26.9.2018.
  9. Anthoni, Walter Einar. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu. Viitattu 26.9.2018.
  10. Kuka kukin on 1954 : henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 40. Helsinki: Otava, 1954. Projekt Runeberg.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.