Henri Pirenne

Henri Pirenne (23. joulukuuta 1872 Verviers, Belgia – 25. lokakuuta 1934 Uccle, Bryssel) oli belgialainen historioitsija ja historian professori. Hän tuli tunnetuksi vakivallattomasta vastarinnasta, jota hän osoitti, kun saksalaiset valloittivat Belgian ensimmäisen maailmansodan aikana.

Henri Pirenne
Henkilötiedot
Syntynyt23. joulukuuta 1872
Verviers, Belgia
Kuollut25. lokakuuta 1934 (61 vuotta)
Uccle, Bryssel
Koulutus ja ura
Oppilaat Jacques Pirenne
Tutkimusalue Historia

Nykyisin Henri Pirenne on tunnettu kolmesta Euroopan historialle keskeisestä asiasta, jotka ovat tulleet tunnetuksi Pirennen teeseinä. Ne ovat keskiajan alkamisajankohta, näkökulma Belgian keskiaikaan ja keskiajan kaupunkien historia.

Pirennen teesit

Ollessaan saksalaisten vankina ensimmäisen maailmansodan aikana Henri Pirenne kehitteli kuuluisat teesinsä, jotka hän julkaisi vuosien 1922 ja 1923 aikana. Hänen loppuelämänsä kului näiden teesien todistelussa. Hänen tunnetuin teoksensa asian tiimoilta, Mahomet et Charlemagne, julkaistiin vuonna 1935.

Keskiajan alku

Perinteisesti historioitsijat sijoittivat keskiajan alun Roman valtakunnan hajoamiseen 400-luvulla. Tätä teoriaa kehitteli erityisesti historioitsija Edward Gibbon 1700-luvun lopulla. Pirenne kyseenalaisti, olivatko germaanibarbaarien valloitukset Rooman lopun syy ja hän kyseenalaisti myös näkemyksen, että Rooman keisarius olisi päättynyt yleisesti Euroopassa vuonna 476. Hän korosti voimakkaasti Rooman välimerellisen talouden jatkumista myös barbaarien invaasion jälkeen ja että Rooman tapa hoitaa toimintoja ei suinkaan muuttunut välittömästi Rooman lopun jälkeen. Barbaarit olivat tulleet Roomaan, ei suinkaan tuhotakseen sen, vaan ottaakseen osan sen tuottamasta hyödystä ja he halusivatkin säilyttää roomalaisen elämänmuodon.

Keskiajan kaupungit

Pirenne väitti, että kaupungit nousivat ainoastaan kansainvälisen kaupan vaikutuksesta. Koska kaupankäynti Välimerellä oli jatkunut germaanivalloituksista ja Rooman hajoamisesta huolimatta, kaupunkielämä jatkui merovingikaudella suurimmassa osassa Galliaa. Arabien Länsi-Välimeren valloitusten vuoksi kansainvälinen kauppa romahti 700-luvun alussa, joten Pirennen mukaan myös kaupungit katosivat. Pirenne määritteli kaupungin tarkoittamaan sellaista kaupan ja teollisuuden paikkaa, jolla oli kunnollinen paikallishallinto. Joitakin kutistuneita linnoitettuja civitaksia säilyi karolingiaikoihin, mutta ne olivat vain kirkollisen hallinnon keskuksia. Pirennen määritelmän mukaista kaupunkielämää niihin syntyi vasta 900-luvulla, kun kauppa elpyi. Tällöin vanhojen civitaksien liepeille, niiden muurien ulkopuolelle ja uusien linnoitusten (castra) juurelle syntyi uutta kaupunkiasutusta (suburbia).[1]

Lähteet
  1. Verhulst, Adriaan: The Origins of Towns in the Low Countries and the Pirenne Thesis. Past & Present, 1989, nro 122, s. 3–4. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.