Henri Michaux

Michaux syntyi 24. toukokuuta 1899 Belgiassa Namurissa. Perhe muutti Brysseliin, jossa Michaux kävi jesuiittakoulua. Hän aloitti lääketieteen opinnot, mutta jätti ne kesken. Michaux lähti merille ja matkusteli koko elämänsä ajan käyden esimerkiksi Keski- ja Etelä-Amerikassa, Intiassa ja Kaukoidässä. Pääasiallisesti hän asui Pariisissa ja sai Ranskan kansalaisuuden vuonna 1954. Elämänkumppaniinsa Marie-Louise Ferdièreen Michaux tutustui vuonna 1935.

Lautréamont’n runot herättivät Michaux’n kirjallisen kutsumuksen. Myös Michaux’n opettaja kannusti häntä ryhtymään kirjailijaksi. Pariisiin muutettuaan vuonna 1924 hän ystävystyi Jules Supervillen kanssa ja tutustui myös moniin surrealisteihin, kuten Max Ernstiin, Giorgio de Chiricoon ja Paul Kleehen.

1950-luvulta lähtien Michaux’n taideteoksia alkoi olla esillä lukuisissa museoissa ja taidegallerioissa.

Michaux sai Einaudi Prize -palkinnon Venetsian biennaalissa vuonna 1960[1]. Hänelle myönnettiin myös Grand Prix National des Lettres -kirjallisuuspalkinto vuonna 1965, mutta hän kieltäytyi vastaanottamasta sitä.

Michaux kuoli sydänkohtaukseen Pariisissa 19. lokakuuta 1984.

Vuonna 1927 Michaux julkaisi teoksen Qui je fus, joka sai ristiriitaisen vastaanoton. Teosta ei voinut verrata oikein mihinkään aiempaan kirjallisuuteen. André Gide ryhtyi puolustamaan Michaux’n kirjoitustapaa luennossaan Découvrons Henri Michaux (1941, Tutustukaamme Henri Michaux’hon), jonka jälkeen Michaux alkoi vähitellen saavuttaa suosiota.

Michaux loi kuvitteellisen Iso-Garabannian maan, jonka ihmisistä, kasveista ja elämästä hän kertoi seikkaperäisesti. Myös medosemien heimo, joka on eläinten, kasvien, aineen ja hengen ristisiitos, on Michaux’n mielikuvituksesta lähtöisin.

Fantasiakirjojensa lisäksi Michaux kirjoitti proosarunoja ja lukuisia matkakirjoja. Uusien paikkojen ja ihmisten kohtaaminen on Michaux’lle samalla itsetutkiskelua. Tuotanto muodostaa ikään kuin katkonaisen matkapäiväkirjan.

Vuonna 1944 ilmestyi Labyrinthes, jossa oli mukana Michaux’n piirros. Samana vuonna hän piti ensimmäisen taidenäyttelynsä. Kuvataiteesta tuli entistä tärkeämpi ilmaisukeino Michaux’lle.

Michaux tunnetaan varsinkin luomastaan henkilöhahmosta, Höyhenestä (Plume). Plume on antisankari, joka kokee koko ajan olevansa ulkopuolinen minne ikinä hän meneekin. Hänessä voidaan nähdä viitteitä Dostojevskin Idiootista, Buster Keatonista tai Kafkan K:sta. Absurdi maailmankokemus ja musta huumori leimaavat Plume-proosarunoja.

• Harhailla, laiskotella. Suom. Pekka Parkkinen ja Jaakko A. Ahokas, Espoo: Weilin + Göös 1980 ISBN 951-35-1982-1
• Höyheniä. Suom. Janna Kantola, Helsinki: WSOY 2003 ISBN 951-0-27809-2 Sarja: NVL:n ja WSOY:n käännöslyriikkasarja. Proosarunot suomennettu kokoelmista Un certain Plume; Plume précédé de Lointain intérieur; La nuit remue; Face aux verrous.

• Qui je fus, 1927
• Écuador, journal de voyage, 1929
• Difficultés, 1930
• Un certain Plume, 1930
• Un barbare en Asie, 1933
• La nuit remue, 1935
• Voyage en Grande Garabagne, 1936
• Je vous écris d’un pays lointain, 1938, suom. Kirjoitan teille kaukaisesta maasta antologiassa: Tulisen järjen aika
• Au pays de la magie, 1941
• La Ralentie, 1942
• Exorcismes, 1943
• Labyrinthes, 1944
• L’Espace du dedans, 1944
• Épreuves, Exorcismes, 1945
• Apparitions, 1946
• Ailleurs, 1948
• Voyage en Grande Garabagne, 1948
• Meidosems, 1948
• Poésie pour Pouvoir, 1949
• La Vie dans les Plis, 1949
• Passages, 1950
• Mouvements, 1951
• L’Infini turbulent, 1953
• Misérable Miracle, 1955
• Connaissance par les gouffres, 1961
• Vents et Poussières, 1962
• Idéogrammes en Chine, 1975
• Les ravagés, 1976
• Jours de silence, 1978
• Saisir, 1979
• Chemins cherchés, chemins perdus, transgressions, 1981
• Mouvements, 1982
• Les commencements, 1983
• Le jardin exalté, 1983
• Par surprise, 1983
• En appel de visages, 1984
• Par les traits, 1984
• Déplacements, dégagements, 1985 (postuumisti)
• Affrontements, 1985 (postuumisti)

• Henri Michaux (1899–1984) Authors' Calendar (authorscalendar.info) (englanniksi)