Henri Jeanson

Henri Jules Louis Jeanson (6. maaliskuuta 1900 Pariisi, Ranska – 6. marraskuuta 1970 Équemauville, Ranska) oli ranskalainen lehtimies, kirjailija ja käsikirjoittaja. [1]

Henri Jeanson syntyi Pariisissa vuonna 1900 opettajan ja kansantaloustieteen professorin Jules Jeansonin perheeseen. Hänen äitinsä Marie Perret oli kotiäiti. Hänen isänsä kuoli tuberkuloosiin kun Jeanson oli vain 4-vuotias. Hänen kaksi vuotta myöhemmin alkanut koulunkäyntinsä ei sujunut vaikeuksitta, ja hänen kerrotaan olleen hankala oppilas, joka osoitti uhmakkuutta auktoriteetteja vastaan.[1]

Hän alkoi kirjoittamaan kolumneja ja arvosteluja La Bataille -sanomalehteen 1917. 1920-1930-luvuilla hän työskenteli sanomalehdille Journal du peuple, Hommes du Jour ja Canard enchaîné, tehden toimittajan lisäksi töitä myös reportterina, haastattelijana ja elokuvakriitikkona. Ensimmäisen elokuvakäsikirjoituksensa hän teki vuonna 1932 ilmestyneeseen elokuvaan Le Jugement de minuit. Sodan lähestyessä Jeanson joutui vaikeuksiin kirjoitettuaan pasifistisia artikkeleita. Hän sai töitä päätoimittajana Ranskan antautumisen jälkeen, mutta joutui saksalaisvastainen linjansa vuoksi nopeasti vankilaan. Hän vapautui muutaman kuukauden jälkeen ja jatkoi työskentelyä anonyymisti elokuvien dialogin käsikirjoittajana. Sodan jälkeen hän jatkoi toimittajana ja elokuvakäsikirjoittajana. Hän lopetti käsikirjoittamisen vuonna 1965 haluten keskittyä muistelmiensa kirjoittamiseen. Hän kuoli marraskuussa 1970, muutama kuukausi ennen muistelmiensa julkaisemista.[1]

Hänen elokuvakäsikirjoituksiinsa lukeutuvat muun muassa Pépé le Moko (1937), Viattomuus on murhattu (1951) ja Elin päivästä päivään (1958).[1]