Henri Becquerel

Becquerel syntyi Pariisissa tieteilijätaustaiseen sukuun. Hänen isänsä, Alexandre Edmond Becquerel, oli soveltavan fysiikan professori, jonka tutkimukset koskivat pääasiassa auringon säteilyä ja fosforesenssia. Becquerelin isoisä, Antoine César, taas ansioitui sähkökemistinä. Hän keksi menetelmän, jolla metalleja voidaan elektrolyyttisesti erottaa malmeista.[2] Becquerel kävi lukiota Lycée Louis-le-Grandissa valmistuen ylioppilaaksi vuonna 1872.[3]

Ylioppilastutkintonsa jälkeen Becquerel jatkoi opiskeluitaan arvostetussa École Polytechnique -korkeakoulussa kahden vuoden ajan. Vuodesta 1874 lähtien Becquerel opiskeli itsensä insinööriksi École nationale des ponts et chaussées'ssa, missä hän päätti tutkintonsa kolme vuoden jälkeen. Opintojensa ohessa Becquerel teki töitä Ranskan tiehallinnossa. Tavallisen insinöörin asemassa hän teki töitä tiehallinnossa vuoteen 1894 saakka, jolloin hänet ylennettiin yli-insinööriksi (ingénieur-en-chef). Vuonna 1876 Becquerel sai ensimmäisen akateemisluontoisen viran vanhasta opinahjostaan École Polytechniquesta, jossa hän oli apulaisopettajana kunnes vuonna 1895 hänet nimitettiin samaisen korkeakoulun fysiikan professoriksi. Aiempaa professorikokemusta Becquerel oli saanut seuratessaan isäänsä Conservatoire national des arts et métiers'n soveltavan fysiikan professorina vuonna 1878, mitä aiemmin hän oli ollut assistenttina.[1][2] Ennen Écolen professuuria Becquerel oli ehtinyt hankkia itselleen tohtorin arvon (1888) tutkielmalla, joka koski valon absorboitumista kiteisiin. Aihevalinta oli melko luonteva, sillä hänen isänsä oli aiemmin tutkinut aktiivisesti aihealuetta löytäen muun muassa viitteitä valosähköisestä ilmiöstä.

Ecoléssa hän tutki pääosin fosforensenssiin liittyviä ilmiöitä ja löysi vuonna 1896 radioaktiivisuuden. Becquerel toimi jäsenenä monissa akateemisissa yhteisöissä. Hän oli jäsenenä muun muassa Accademia dei Linceissä, Ranskan tiedeakatemiassa ja Berliinin kuninkaallisessa akatemiassa. Becquerel kuoli melko nuorella iällä Le Croisic'ssa vuonna 1908.

Becquerel oli kahdesti naimisissa. Ensimmäisen kerran Becquerel meni naimisiin vuonna 1874 Lucie Zoé Marie Jaminin kanssa, joka kuitenkin kuoli neljä vuotta myöhemmin maaliskuussa. Avioliitosta syntyi kuitenkin yksi poika, Jean Becquerel, joka tunnetaan niin ikään fyysikkona.[4] Toisen kerran Becquerel avioitui Louise Désirée Lorieuxin kanssa vuonna 1890. Jälkimmäisestä avioliitosta ei syntynyt lapsia.[3]

Becquerelin kehittämä valokuvauslevy, jossa näkyy säteilyn vaikutus.