Henna (kaupunki)

Henna (m.kreik. Ἕννα) eli Enna (Ἔννα) (lat. Henna/Haenna) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Sikeliassa eli Sisilian saarella nykyisen Italian alueella.[1][2][3] Se sijaitsi saaren keskellä nykyisen Ennan kaupungin paikalla.[4]

Henna
Ἕννα
Hennan akropolis ja nykyistä Ennan kaupunkia.
Hennan akropolis ja nykyistä Ennan kaupunkia.
Sijainti

Henna
Koordinaatit 37°34′3″N, 14°16′46″E
Valtio Italia
Paikkakunta Enna, Sisilia
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 654 eaa.–
Huippukausi n. 400–200-luvut eaa.
Kulttuuri antiikki
Alue Sikelia

Henna oli alun perin sikulien heimon kaupunki, joka kreikkalaistui ajan kuluessa. Kreikkalaisella ja roomalaisella kaudella se tunnettiin erityisesti Demeterin ja Koren eli Persefonen kulttipaikkana.[1][2]

Maantiede

Hennan kaupunki sijaitsi Sisilian sisäosissa lähes niin keskellä saarta kuin mahdollista, ja antiikin ajan kirjailijat viittaavat tähän yksityiskohtaan usein. Cicero käytti siitä ilmaisua ”mediterranea maxime” (”eniten sisämaassa”) ja sanoi sen olevan päivämatkan päässä kaikista saaren kolmesta rannikosta. Samasta syystä kaupungin lähellä sijainnutta Persefonen pyhää lehtoa kutsuttiin nimityksellä ”umbilicus Siciliae” (”Sisilian napa”).[2][3][5]

Kaupunki oli rakennettu suurelle kallioiselle kukkulalle, jonka korkeus on noin 950 metriä merenpinnasta laskettuna. Se oli hyvin jyrkkäreunainen lähes joka puolelta, ja muiltakin suunnilta helposti puolustettavissa, ja siellä oli vesilähteitä. Ylhäältä kukkula oli tasalakinen, ja sen ympäryysmitta oli noin viisi kilometriä. Näin se muodosti täydellisen luonnonlinnoituksen, ja myös tämä seikka sai usein huomiota antiikin kirjailijoilta.[2][3][6]

Hennan kaupunkivaltion alue oli hedelmällistä maaperää ja hyvää maanviljelyyn. Kaupungin lähellä noin 5,5 kilometriä eteläkaakkoon sijaitsi Pergos-järvi (lat. Pergus), joka nykyisin tunnetaan nimellä Pergusa.[2][3]

Historia

Mytologia

Kreikkalaisen mytologian mukaan Henna oli paikka, jonka läheisyydessä Haades sieppasi Demeterin tyttären Kore-Persefonen manalaan.[2][7] Myyttinen tapahtuma sijoitettiin korkeiden ja jyrkkien kukkuloiden reunustamalla pienelle järvelle jonkun matkan päähän Hennasta. Seudulla kasvoi paljon kukkia, ja siellä näytettiin luolaa, josta Haades äkkiä ilmestyi sieppaamaan Persefonen. Ovidius ja Claudianus liittivät tapahtuman Pergos-järveen. Myös Cicero mainitsee kaupungin lähellä olleen järven, mutta ei liitä sitä tapahtumaan. Diodoros Sisilialainen kuvaa Persefonen sieppauspaikan niityksi, joka suorastaan tulvi hyväntuoksuisia kukkia niin, etteivät koirat voineet siellä seurata saalistaan. Jyrkät kallionjyrkänteet reunustivat sitä joka puolelta, ja lähistöllä oli lehtoja ja suomaata. Diodoros ei kuitenkaan mainitse järveä lainkaan. Sekä Diodoros että Cicero mainitsevat paikalla olleen luolan, mikä viittaisi johonkin yhteen tiettyyn paikkaan. Kuvaus vastaa ainakin jossakin määrin nykyistä Pergusa-järveä.[3][8][9]

Ennan yhteys kyseiseen myyttiin johti siihen (ellei syy-seuraussuhde ole päinvastainen), että kaupunki oli jo varhaisista ajoista keskeinen Demeterin ja Persefoneen kulttipaikka.[3]

Arkaainen kausi
Demeterin ja Koren pyhäkön paikka Rocca di Cerere, taustalla keskiaikainen Castello di Lombardia.

Henna oli alun perin 700–600-luvuilla eaa. saaren alkuperäisasukkaisiin kuuluneen ei-kreikkalaisen sikulien heimon asutus. Hennan kaupunki esitettiin antiikin aikana Syrakusan siirtokunnaksi. Stefanos Byzantionlaisen mukaan perustaminen olisi tapahtunut 80 vuotta emäkaupungin jälkeen eli noin vuonna 654 eaa., Filistoksen mukaan puolestaan noin vuonna 552 eaa. Varsinkin ensin mainittua ajoitusta on epäilty sen varhaisuuden vuoksi, sillä syrakusalaisten ei uskota perustaneen siirtokuntia näin syvälle saaren sisäosiin vielä tuossa vaiheessa. Esimerkiksi Thukydides ei mainitse kaupunkia luetellessaan muita Syrakusan tuohon aikaan perustamia siirtokuntia.[1][3][10]

Nykyisin Hennaa pidetään ajan kuluessa hellenisoituneena eli kreikkalaistuneena sikulikaupunkina.[1] Perinteinen näkemys ja ajoitukset kertovat todennäköisesti enemmän siitä, että Syrakusa alkoi 600–500-luvuilla eaa. levittää vaikutustaan seudulle.[3] Kaupungin väestön oletetaan koostuneen osaksi kreikkalaisista ja osaksi alkuperäisväestöstä.[1] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Ennaīos (Ἐνναῖος), myöhemmin latinaksi Ennensis tai Hennensis.[3]

Klassinen ja hellenistinen kausi

Henna löi omaa hopearahaa 400-luvulta eaa. ja pronssirahaa 300-luvulta eaa. lähtien,[1] ja vaikuttaa kukoistaneen noihin aikoihin. Syrakusan tyranni Dionysios näki kaupungin paikan strategisen merkityksen, ja yritti toistuvasti saada sen valtansa alle. Aluksi hän tuki hennalaista Aeimnestosta tämän nousussa kaupungin tyranniksi, ja kun ei silti saanut kaupunkia Syrakusan alamaiseksi, kääntyi tätä vastaan ja auttoi hennalaisia pääsemään tyrannistaan eroon. Dionysios sai Hennan valtaansa vasta tehtyään useita sotaretkiä lähikaupunkeja vastaan, jonka jälkeen myös Henna lopulta petettiin hänelle vuonna 396 eaa.[2][3][11]

Keramiikkalöytöjä Hennan seudulta, n. 470–460 eaa. Ennan arkeologinen museo.

Henna sai itsenäisyytensä takaisin Dionysoksen kuoltua. Syrakusan tyranni Agathokleen aikaan vuonna 307 eaa. kaupunki oli kuitenkin tämän hallussa. Kun Ksenodikoksen johtamat akragaslaiset alkoivat vaatia vapautta Sisilian kaupungeille Syrakusan vallasta, hennalaiset liittyivät ensimmäisenä kapinaan vuonna 309 eaa. Epeiroksen kuninkaan Pyrrhoksen Sisilian sotaretken aikaan vuonna 277 eaa. Henna oli Karthagon vallassa, josta Pyrrhos vapautti sen.[2][3][12]

Kaupunki esiintyy usein ensimmäisen puunilaissodan 264–241 eaa. yhteydessä. Tuolloin se oli Rooman puolella. Karthagolaiset valtasivat sen ensin Hamilkarin johdolla, ja myöhemmin roomalaiset valtasivat sen takaisin. Kumpikin valtaus tapahtui petoksen kautta, ei voimalla.[2][3][13]

Roomalainen kausi

Roomalaisen kauden alussa Hennalla oli etuoikeutettu vapaakaupungin (civitas libera atque immunis) asema. Toisessa puunilaissodassa 218–202 eaa. monet Sisilian kaupungit pettivät Rooman ja siirtyivät Karthagon puolelle. Hennaa hallinnut Pinarius pelkäsi saman tapahtuvan Hennassa, ja antoi varuskuntansa surmauttaa kaikki kaupungin asukkaat näiden oltua kokoontumassa kaupungin teatterilla. Tämän jälkeen kaupunki annettiin roomalaisten sotilaiden ryöstettäväksi. Henna menetti nyt vapaakaupungin asemansa, ja siitä tuli civitas decumana.[2][3][14]

Noin 80 vuotta myöhemmin, vuosina 135–132 eaa., Henna oli ensimmäisen orjasodan keskus. Kapina sai alkunsa kaupungissa kuninkaaksi julistetun apamealaisen orjan Eunuksen johdolla, ja Henna toimi tämän jälkeen eri puolilta Sisiliaa tulleiden kapinallisten tukikohtana. Se oli myös viimeinen paikka, joka piti puoliaan roomalaisia vastaan. Konsuli Calpurnius Piso yritti ensin turhaan vallata kaupungin. Prokonsuli Rupilius onnistui lopulta vuonna 132 eaa. saamaan kaupungin petoksella, sillä se osoittautui jälleen mahdottomaksi valloittaa muutoin. Kaupunki kärsi suuria tuhoja ja taantui tämän jälkeen.[2][3][15]

Cicero puhuu Hennasta kuitenkin tavalla, joka antaa sen olleen vielä hänen aikanaan kukoistava tavallinen roomalaiskaupunki (municipium). Se kärsi kuitenkin suuresti Verresin väärinkäytöksistä. Cicero kävi itse kaupungissa vuonna 70 eaa. kerätäkseen todistusaineistoa Verrestä vastaan.[2][3][16] Tämän jälkeen Henna ei enää juurikaan esiinny historiassa, mutta säilyi ilmeisesti olemassa siksi, että sillä oli yleissisilialaisen kulttipaikan asema. Strabonin mukaan se oli edelleen asutettu hänen aikanaan, joskin asukkaita oli vain vähän. Kaupungin nimi esiintyy myös Pliniuksella ja Ptolemaioksella sekä roomalaisissa itinerariumeissa.[2][3][17]

Myöhempi historia

Kaupungin keskeinen ja otollinen sijainti ilmeisesti esti asutusta häviämästä kokonaan, vaan se selvisi olemassa läpi keskiajan. Saraseenit valtasivat kaupungin muun Sisilian mukana 800-luvulla, ja rakensivat kukkulalle linnan. Keskiajalla kaupungin nimeksi tuli Castrogiovanni (Castro Giovanni), mikä on tulkittu vääntyneeksi nimestä Castrum Ennae tai Castro di Enna. Nimi säilyi käytössä vuoteen 1926, jolloin kaupunki nimettiin uudelleen antiikin aikaisen kaupungin mukaan Ennaksi.[2][3]

Rakennukset ja löydökset

Nykyisessä kaupungissa ei ole jäljellä juuri mitään antiikin aikaista, sillä saraseenit ilmeisesti tuhosivat kaiken rakentaessaan kukkulalla nykyisin olevan linnan sekä muita rakennuksia.[3]

Demeterin ja Koren pyhäkön paikka Rocca di Cerere.
Realmesen nekropolia Calascibettassa.

Demeterin ja Koren pyhäkkö

Hennassa sijaitsi yksi kuuluisimmista Demeterille ja Korelle eli Persefonelle, roomalaisittain Cereelle ja Proserpinalle, omistetuista pyhäköistä. Cicero kertoo, että se oli niin muinainen ja pyhä, että sisilialaiset kävivät siellä samalla kunnioituksella kuin olisivat vierailleet jumalattaren itsensä luona. Temppelissä oli Demeterin pronssinen kulttikuva, joka oli Sisilian kunnioitetuin. Cicero kertoo Verresin ryöstäneen sen. Pyhäkössä oli myös Persefonen ja Triptolemoksen patsaat.[2][3][18]

Temppelin sijaintipaikkaa ei ole voitu vahvistaa arkeologisesti.[1] Yleensä sen oletetaan seisseen kaupungin kukkulan itäpäässä lähellä keskiaikaista Castello di Lombardian linnaa, paikalla, joka nykyisin tunnetaan nimellä Rocca di Cerere (”Cereen/Demeterin kallio”) (37°34′09″N, 14°17′20″E). Temppelistä ei ole säilynyt nykyaikaan juuri mitään, sillä se oli ilmeisesti rakennettu jyrkälle reunalle, ja kaikki on myöhemmin murentunut alas. Kalliossa on kuitenkin jäljellä joitakin siihen tehtyjä leikkauksia, askelmia ja kaivanteita,[2][3] ja lähettyviltä on löydetty Demeteriin viittaava piirtokirjoitus 200-luvulta eaa.[1]

Kaupungin muut rakennukset

Hennan akropoliilta on löydetty joitakin antiikin aikaisten muurien jäänteitä. Ne on ajoitettu hellenistiselle kaudelle.[1] Kaupungissa tiedetään kirjallisten lähteiden perusteella olleen kreikkalainen teatteri, mutta sitä ei ole löydetty.[19]

Kaupungin ulkopuolella

Calascibettan ja Pergusan läheltä on löydetty hautausmaita, jotka on ajoitettu 800–700-luvuille eaa. ja liitetään alkuperäiseen sikuliasutukseen. Osa haudoista on kaivettu kallioon ja jäljittelevät luonnonluolia (tombe a grotticella).[2]

Esinelöydöt

Kaupungista ja sen ympäristöstä tehtyjä löytöjä on Ennan arkeologisessa museossa (Museo archeologico regionale di Enna).

Lähteet
  1. Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”19 Henna”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”ENNA Sicily”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  3. Smith, William: ”Enna”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  4. Henna Pleiades. Viitattu 5.11.2018.
  5. Cicero: Verrestä vastaan (In Verrem) 3.83, 4.48; Kallimakhos: Hymni Demeterille 15.
  6. Livius: Rooman synty 24.37; Cicero: Verrestä vastaan (In Verrem) 4.48; Strabon: Geografia 6.
  7. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 5.32; Ovidius: Muodonmuutoksia 5.385-408; Claudianus: De Rapt. Proserp. 2.
  8. Cicero: Verrestä vastaan (In Verrem) 4.48; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 5.3.
  9. Enna’s Mythical Past Times of Sicily. Viitattu 5.11.2018.
  10. Thukydides: Peloponnesolaissota 6.2.
  11. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 14.14, 14.78.
  12. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 20.31.
  13. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 23.9; Polybios: Historiai 1.24.
  14. Livius: Rooman synty 24.37–39.
  15. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 34; Strabon: Geografia 6.
  16. Cicero: Verrest' vastaan (In Verrem) 3.18, 3.42, 3.83.
  17. Strabon: Geografia 6; Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.8; Klaudios Ptolemaios: Geografia 3.4.14; Itinerarium Antonini Augusti 93; Tabula Peutingeriana.
  18. Cicero: Verrestä vastaan (In Verrem) 4.48.
  19. Frederiksen, Rune: ”The Greek Theatre. A Typical Building in the Urban Centre of the Polis?”. Teoksessa Heine Nielsen, T. (ed.): Even More Studies in the Ancient Greek Polis, s. 65–124. Papers from the Copenhagen Polis Centre 6. Historia Einzelschriften 162. Stuttgart: Franz Steiner Verlag, 2002.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.