Helsinki Pride

Vuoden 2015 Helsinki Priden osallistujat Senaatintorilla.

Kaasuhyökkäys Helsingin Pride-paraatissa vuonna 2010.

Helsinki Pride -tapahtuma jatkaa vuonna 1975 syntynyttä Seta ry:n vuosijuhlien ja vapautuspäivien perinnettä. Aluksi Helsinki Pride järjestettiin joka toinen vuosi parillisina vuosina. Parittomina vuosina Pride järjestettiin muualla Suomessa. Vuodesta 2006 lähtien se on järjestetty vuosittain Helsingissä ja Pride-tapahtumia on järjestetty satunnaisesti myös muissa suurissa kaupungeissa kuten Tampereella, Oulussa, Rovaniemellä ja Lahdessa.

Vuonna 2010 kulkuetta vastaan tehtiin Aleksanterinkadun ja Kluuvikadun kulmassa kaasuisku, jossa useita henkilöitä altistui sekä kyynelkaasulle että paprikasumutteelle, jotka aiheuttivat uhreille muun muassa hengenahdistusta, yskää ja iho-oireita. Viharikoksen johdosta poliisi otti tekijöinä kiinni kolme miestä.[6] Heidät tuomittiin neljän kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin ja vahingonkorvauksiin. Miehet kiistivät vaikuttimen olleen osallistuneiden seksuaalinen suuntautuminen. Osa uhreista on kärsinyt henkisistä ongelmista pitkään iskun jälkeen.[7]

Vuonna 2014 kulkueen osallistujamäärä kaksinkertaistui 20 000 marssijaan.[8] Vuoden 2016 ja 2017 kulkueissa oli 35 000 marssijaa.[9]

Vuoden 2016 kulkueessa Merivoimain rannikkolaivastossa Turussa työskentelevä ylikersantti Juho Pylvänäinen esiintyi Pride-kulkueessa virka-asussa. Puolustusvoimain tiedottaja Henrik Gahmberg kommentoi Pylvänäisen esiintymistä Pridessä: ”Emme näe tarkoituksenmukaisena ja suotavana, että yksittäinen sotilas esiintyisi sotilaspuvussa vapaa-ajalla vastaavanlaisissa tilaisuuksissa, koska silloin sen perusteella sotilaan käyttäytymisellä ja esiintymisellä luodaan vastaavalla tavalla kuvaa puolustusvoimista”.[10] Puolustusvoimain viestintäjohtaja Jan Engström kuitenkin totesi Gahmbergin lausunnon olleen tarpeettoman tiukka ja lähteneen lähtökohdasta, että Pride olisi mielenosoitus, vaikka poliisi on kirjannut sen yleisötapahtumaksi. Palveluohjesääntöjen mukaan sotilaan virkapukua ei saa käyttää poliittisissa tapahtumissa tai mielenosoituksissa.[11][12] Vuoden 2017 vaihteessa voimaan astuneessa puolustusvoimain uudessa yleisessä palvelusohjesäännössä todetaan ettei sotilaspuvun käyttöä vapaa-ajalla pidetä suotavana julkisissa mielipiteenilmaisun kaltaisissa tilaisuuksissa.[13]

Vuoden 2018 Pride-kulkue lähes kolminkertaisti osallistujamääränsä. Poliisin arvion mukaan kulkueeseen osallistui 100 000 ihmistä, enemmän kuin muun muassa Lordin Eurovision laulukilpailun voitonjuhliin Helsingin Kauppatorilla vuonna 2006. Vuoden 2018 Helsinki Pride on yksi Suomen suurimmista yleisötapahtumista koskaan ja Suomen kaikkien aikojen suurin yksittäinen mielenosoitus.[3][14]

Suomen Pankki liputti vuonna 2022 Pride-viikolla.

Helsingin kaupungintalo sateenkaariliputuksessaan kesäkuussa 2018.

Vuoden 2019 kulkueen ensimmäisinä kävelivät Suomen pääministeri Antti Rinne, Helsingin hiippakunnan entinen piispa Irja Askola ja Helsinki Pride tapahtuman suojelija ja ministeri Aino-Kaisa Pekonen.

Vuonna 2019 kulkueeseen osallistui edellisvuoden tapaan jälleen 100 000 ihmistä.[5] Kulkueeseen osallistui ensimmäistä kertaa Suomen pääministeri Antti Rinne.[15]

Vuoden 2019 Helsinki Priden yksi pääyhteistyökumppaneista oli ensimmäistä kertaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko, joka herätti Yle uutisten mukaan voimakkaita tunteita ja kohua. Osallistuminen jakoi sekä kirkon että homoyhteisön sisällä mielipiteitä.[16][17] Kirkosta eroaminen Eroakirkosta.fi-sivuston kautta kasvoi hetkellisesti yhteistyökumppanuuden seurauksena.[18] Seuraavana vuonna luterilainen kirkko ei enää ollut Priden virallinen tukija.[19]

Vuonna 2020 kulkue järjestettiin poikkeuksellisesti vasta syyskuussa, ja suuri Pride-kulkue jätettiin koronaepidemian vuoksi pois ohjelmasta. Tapahtuman suojelijana oli ensimmäistä kertaa Suomen pääministeri. Myös sateenkaarilippu nostettiin ensimmäistä kertaa Priden kunniaksi salkoon koko valtioneuvostossa. Pääministeri Sanna Marin lupautui toimimaan tapahtuman suojelijana myös vuonna 2021.[20] Vuonna 2021 kulkue oli peruttu, ja vuoden 2022 kulkue oli täten ensimmäinen kolmeen vuoteen.[21][22]

Helsinki Priden kulkueen jälkeen järjestetään puistojuhla. Tässä kuvassa on vuoden 2007 puistojuhla, joka pidettiin Kaivopuistossa.

Tapahtuma kestää koko viikon ja se järjestetään tavallisesti juhannuksen jälkeisellä viikolla. Maanantaina ohjelmassa on avajaiset ja viikon aikana on yleensä muun muassa näyttelyitä, urheilu ja keskustelutilaisuuksia, vertaisryhmätapaamisia, nuorten iltoja ja sateenkaarimessut. Pride-viikon aikana järjestetään useita erilaisia juhlia punk-klubista naistenjuhliin.

Viikko huipentuu lauantain Pride-kulkueeseen, joka kulkee läpi Helsingin keskustan. Kulkue päättyy puistoon, jossa vietetään puistojuhlaa. Puistojuhlan ohjelmassa on yleensä musiikkiesityksiä ja puheita sekä Seta ry:n Asiallisen tiedon omenan ja Kunniarotan jako. Lauantai-ilta on pride-viikon pääjuhla päivä.

Useita Helsinki Priden yhteistyökumppaneita on syytetty pinkkipesusta. Esimerkiksi poliisin, maahanmuuttoviraston ja kirkon osallistumista tapahtumaan on kritisoitu itse vähemmistön puolesta vahvasti. Pride sai alkunsa Yhdysvalloissa 1960-luvulla Stonewallin mellakoista, jotka syntyivät poliisin ja viranoimaisten järjestelmällisestä sorrosta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Priden historian sekä instituutioiden nykyisenkin asenteen vähemmistöjä kohtaan huomioon ottaen, on näiden tahojen osallistuminen herättänyt monissa kokemusta pinkkipesusta.[23][24][25]

Pieni joukko sateenkaari-ihmisten oikeuksia sekä prideä vastustavia ihmisiä järjestivät vuonna 2013 Hetero Priden. Paikalla oli kuitenkin enemmän vastamielenosoittajia kuin itse Hetero Prideen osallistuneita.[26][27]

• Helsinki Priden kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)