Stadin slangi

Stadin slangi tai Helsingin slangi on Helsingissä 1890-luvulla syntynyt puhekieli. Se juontaa juurensa Helsingin keskikaupungilla puhutusta ruotsinkielisestä koulupoikien slangista. Helsingin 1800-luvun lopulla nopeasti kasvanut työväenluokka oli pääosin yksikielisesti joko suomen- tai ruotsinkielistä ja siksi sille kehittyi viestintävälineeksi yhteinen slangisanasto ja sekakieli. Suomenkielisen enemmistön kasvettua sotien jälkeen 1940-luvulla slangi lakkasi olemasta eri äidinkieltä puhuvien yhteinen viestintäväline ja se eriytyi selvemmin ruotsalaiseksi ja suomalaiseksi nuorisokieleksi, jotka molemmat alkoivat saada vaikutteita myös englannin kielestä.[1]

Helsinkiä 1890-luvulla.

Slangi leimaantui alusta alkaen vahvasti katupoikien ja syntyperäisten helsinkiläisten kieleksi. Kieltä halveksuttiin erityisesti siksi, että se yhdistettiin alaluokkaan ja kansallisuuden vähättelyyn.[1]

Stadin slangilla on yhtäläisyyksiä niin sanottuihin pidgin- tai kreolikieliin, jotka syntyvät helpottamaan viestintää monikielisessä ympäristössä.[1]

Historia

Helsingin slangin synnyn voi ajoittaa 1890-luvulle toisaalta kaupungin koulupoikien ja ylioppilaiden piiriin, toisaalta alempien yhteiskuntaluokkien nuorisojengeihin, niin sanottuihin sakeihin. Slangissa ruotsinkielisten koulupoikien slangisanasto kehittyi siten, että sanastoa voitiin käyttää niin suomen kuin ruotsin kielillä. Näiltä juurilta slangi kävi useita eri vaiheita ja levisi paljon suuremman ryhmän keskuuteen.[1]

Slangin kultakausi oli 1900-luvun alkupuolella sodanjälkeiseen aikaan asti. Se säilyi lähes muuttumattomana 1940-luvulle saakka. 1950-luvulla se muuttui yhdysvaltalaisperäisen nuorisokulttuurin myötä ja hajosi viimeistään 1970-luvulla eri alakulttuureihin.[2]

Sanasto ja puhetyyli

Vanhalle Helsingin slangille olivat luonteenomaisia ruotsinkielisten puhujien kieleen hyvin sopineet äänteet, jotka olivat suomenkielisille vieraita ei-suomalaisia äänteitä, konsonanttiyhdistelmiä tai vokaaliyhdistelmiä. Suomalaiset slanginpuhujat käyttivät suomalaistuneita muotoja ruotsin sanoista.[1]

Vanhassa stadin slangissa noin 3/4 sanoista oli ruotsin kielestä, suomalaista alkuperää olevia viidennes ja viisi prosenttia (noin sata sanaa) on venäjästä. Muutamia sanoja on lainautunut muistakin kielistä kuten slaafaaminen ’nukkuminen’ saksasta ja "donna" 'nainen' italiasta. Uudempi slangi on lainannut sanastoaan pääasiassa englannin kielestä[2] ja 2000-luvulla maahanmuuttajien myötä myös arabiasta ja somalista. Kieliopiltaan slangi on kuitenkin pääosin suomea.

Stadin slangin sanasto ja puhetyyli vaihtelivat jonkin verran eri kaupunginosien välillä. Vahvimmat erot olivat Pitkänsillan eteläpuolella Punavuoressa (Rööperissä), Kruununhaassa (Krunikassa) ja pohjoispuolella Sörnäisissä (Sörkassa), Kalliossa (Bergassa), sekä Vallilassa (Valkassa) puhutun slangin välillä.[3]

Esimerkki slangista

Näyte 1930-luvun slangista emeritusprofessori Heikki Paunosen slangiarkistosta:[4]

»Silloin kun faija tseenaas hyvin niin joskus otettiin viiden minuutin pysäkin pirssistä fiude ja tsörattiin hela jengi Seurikseen. Pari kolme tuntia rundattiin saarta, skruudattiin mutsin smörgarit ja Magin jätskit. Himaan mentiin sporalla. Dallattiin ensteks Sipoonkirkon skurupysäkille. Oli kliffaa jos sattu tuleen kesävaunu. Ei haitannu vaikka siinä snadisti bloosas.»

Tunnettuja stadin slangin taitajia

Eero Salola julkaisi jo 1920-luvulla slangijuttukirjan Ilman fritsaria. Uudelleen slangin toi kirjallisuuteen Pentti Saarikoski kääntämällä alkujaan englanniksi kirjoitetun romaanin Sieppari ruispellossa suomeksi osittain stadin slangia käyttäen.

Pentti Saarikosken sisarenpoika, kokki Sami Garam, on kääntänyt Stadin slangille useita teoksia, muun muassa Aku Ankka -sarjakuvakokoelman Rotsi on mut byysat puuttuu ja Kiven Seitsemän veljestä (Seittemän broidii). Muita tunnettuja slangin taitajia ovat muun muassa Arvo Turtiainen, Tuomari Nurmio, Remu Aaltonen ja Jussi Raittinen. Tunnetuksi on tullut myös Georg Malmsten, erityisesti laulunsa Stadin kundi (1952) ansiosta. Useat räppärit käyttävät myös varsinkin nykyslangia.

Kuuluisa Stadin slangilla kirjoitettu kappale on myös Tuomari Nurmion ”Tonnin stiflat”, joka on mukana myös Nurmion kokonaan slangiksi tehdyllä albumilla Dumari ja Spuget (2013).

»Monen vuoden jälkeen mä Hesarilla luudaan
ja dallaan sinne minne klabbit kuljettaa.
Snagarilla hodarin mä skruudaan,
ja rundaan kohti kulman kuppilaa.»

Kirjallisuutta

Kaunokirjallisuutta
  • Arvo Turtiainen: Minä paljasjalkainen, Tammi 1962
  • Edvard Janzon: Rundi stadis välil snadis (Gummerus, 1997) ISBN 951-20-5231-8
  • Edvard Janzon: Palsa kanis, litski kalis (Gummerus, 2002) ISBN 951-20-6092-2
  • Edvard Janzon: Villi Vallila (Kesuura, 2006) ISBN 951-812-112-5
  • Sami Garam: Sami Garam heittää kehiin Allu Stemun Seittemän broidii. WSOY, 2003.

Sanakirjoja
  • Paunonen, Heikki & Paunonen, Marjatta: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii: Stadin slangin suursanakirja. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.
  • Kaarina Karttunen: Nykyslangin sanakirja (WSOY, 1979) ISBN 951-0-09050-6
  • Juhani Mäkelä: Stadin snadi slangisanakirja  (WSOY, 2002, 1. painos 1997) ISBN 951-0-22477-4
  • Jukka Annala: Remusanakirja (Teos, 2008)
  • Ulla-Maija Forsberg: Stadin slangin etymologinen sanakirja (Gaudeamus, 2021) ISBN 952-345-102-2 (sisältyy myös verkkojulkaisuun Suomen etymologinen sanakirja)

Tutkimuskirjallisuutta
  • Petri Kallio: "How Uralic is Stadin Slangi?" Rogier Blokland & Cornelius Hasselblatt (toim.), Language and Identity in the Finno-Ugric World, s. 176-191. Studia Fenno-Ugrica Groningana 4. Maastricht 2007. ISBN 978-90-423-0315-7 (englanniksi)
  • Juusela, Kaisu & Nisula, Katariina: Helsinki kieliyhteisönä. Juhlajulkaisu Heikki Paunosen 60-vuotispäivän kunniaksi. Helsinki: Helsingin yliopisto, suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos, 2006. ISBN 952-10-3348-7.
  • Vesa Jarva: Old Helsinki slang and language mixing. Journal of Language Contact, 2008, nro VARIA 1, s. 52-80. Artikelin verkkoversio. Viitattu 24.9.2014. (englanniksi)

Sarjakuvia
  • Sami Garam: Aku Ankka – Rotsi on mut byysat puuttuu (2001)
  • Sami Garam: Snögeli ja seittemän snadii starbuu  (WSOY, 2001) ISBN 951-0-25703-6
  • Sami Garam: Jörde-Juge
  • Sami Garam: Kessen rehukotsa  (Egmont, 2005) ISBN 952-469-399-2

Uskonnollisia
  • Olli Seppälä (toim.): Stadilaisten katkismus (Kirjapaja, 2000) ISBN 951-625-676-7
  • Olli Seppälä (toim.): Luukkaan evankeliumi slangiks skrivattuna  (Kirjapaja, 2001) ISBN 951-625-740-2
  • Pentti Malaste: Uusi testamentti stadin slangilla (Gummerus, 2001) ISBN 951-20-5828-6

Muita
  • Erkki Johannes Kauhanen: Slangivisa (Tammi, 2002) ISBN 951-31-2533-5
  • Erkki Mattsson: Ei se skulaa joka skagaa (Edico Oy, 1999) ISBN 951-97542-1-0
  • Erkki Mattsson: Griinataa kimpassa (Edico Oy, 2001) ISBN 951-97542-2-9

Lähteet
  1. Max Engman: Kielikysymys, s. 286–289. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2018.
  2. Uusi-Hallila, Tuula: Kieli ja identiteetti. [on-line] SKS verkko-oppimateriaalit. 2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 16.6.2009.
  3. Heikki Waris: Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle. 2., tarkistettu painos (1. painokset 1932 ja 1934). Helsinki: Weilin + Göös, 1973. ISBN 951-35-1023-9.
  4. Erkki Kauhanen: Stadin slangi koti.mbnet.fi. 9.8.2003. Slangi.net. Arkistoitu 3.2.2010. Viitattu 24.5.2010.

    Aiheesta muualla

    Artikkeleita

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.