Helsingin junkkarikoulu

Helsingin junkkarikoulu, varsinaisesti Helsingin jalkaväen junkkariopisto (ven. Гельсингфорское Юнкерское училище) oli Helsingissä joulukuusta 1846 vuoteen 1879 toiminut sotilasopetuslaitos, jossa opetettiin tulevia vänrikkejä tehtäviinsä. [1]

Koulun tarkoituksena oli opettaa suomalaisille vapaaehtoisille sotatiedettä ja venäjää. Koulu ei kuitenkaan ollut vain suomalaisia varten, vaan muitakin oppilaita otettiin siten, että noin kaksi kolmasosaa oli nimiltään suomalais-ruotsalaisia. Maaliskuussa 1844 Suomen senaatti antoi perustamishankkeelle rahoitusta. [2]

Junkkarikoulu toimi aluksi vuokratiloissa. Oma talo saatiin vuonna 1850 salaneuvos Otto Wilhelm Klinckowströmin 1800-luvun alussa rakennuttamasta uusgoottilaista tyyliä edustaneeseesta palatsista Liisantorin varrelta. Valtio hankki palatsin Klinckowströmin kuoltua. Koulussa opetettiin venäläisessä jalkaväkidivisioonassa palveleville suomalaisille aliupseereille ja upseerikokelaille erilaisia sotilasaineita sekä venäjän kieltä. Sana junkkari tulee saksan kielen sanasta junker, ja tätä termiä käytettiin Venäjällä upseerikokelaasta. 1860-luvulla koulun pääsyvaatimuksia tiukennettiin ja vapaiksi jääneille paikoille otettiin Venäjältä tulleita oppilaita. Tästä oli suuri apu koulun taloudelle, vaikkakin venäläisten osuus pysyi pienenä.[2]

Koulu lakkautettiin 1879, kun Suomen senaatti ei halunnut enää ylläpitää sitä. Entinen palatsirakennus purettiin 1880-luvun alussa, ja paikalle rakennettiin Uudenmaan tarkk'ampujapataljoonan kasarmit.[3] Koko olemassaolonsa ajan helsingin junkkarikoulu oli merkittävä upseerien kouluttaja. Vuoteen 1871 mennessä sieltä valmistui kaikkiaan 381 upseeria, joista 160 oli suomalaisia. Vuodesta 1872 alkaen oppilaiden määrä kasvoi niin, että valmistuneita oli 80 upseeria vuodessa.[2]