Helsingin Sanomat

Lehti perustettiin nimellä Päivälehti vuonna 1889 alun perin nuorsuomalaisten äänenkannattajaksi. Lehden perustajia olivat muun muassa Eero Erkko, Juhani Aho ja Arvid Järnefelt. Ensimmäinen näytenumero ilmestyi 16. marraskuuta 1889, mutta säännöllinen ilmestyminen kuusi kertaa viikossa alkoi vasta vuoden 1890 alkupuolella. Vuonna 1894 päivälehteläisten ”nuorten” piirissä perustettiin nuorsuomalainen puolue.

Viranomaiset lakkauttivat Päivälehden 3. heinäkuuta 1904 sen viitattua epäsuorasti mutta hyväksyvästi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhaan. Jo keväällä 1903 Bobrikov oli karkottanut lehden perustajan Eero Erkon maasta yhdessä muiden johtavien perustuslaillisten kanssa.[6] Päivälehden tilalle perustettiin kuitenkin saman tien Helsingin Sanomat, jonka ensimmäinen numero ilmestyi 7. heinäkuuta 1904. Samalla perustettiin myös kustannusyhtiö Sanoma Osakeyhtiö (sittemmin Sanoma News, nyk. Sanoma Media Finland), joka kuuluu nykyisin Sanoma-konserniin.

Valtiollisen tilanteen muututtua Bobrikovin murhan jälkeen Eero Erkko saattoi palata Suomeen 1905, ja hän astui seuraavana vuonna Helsingin Sanomien johtoon. Suomen suurin lehti Helsingin Sanomista tuli vuonna 1914, jolloin se alkoi ilmestyä seitsenpäiväisenä.

Lehti oli ensimmäisinä vuosikymmeninään suomenkielinen liberalismin lippulaiva. Se oli 1904–1918 Nuorsuomalaisen puolueen ja 1918–1932 Kansallisen Edistyspuolueen pää-äänenkannattaja. Lehteen kirjoittivat monet Edistyspuolueen poliitikot, kuten K. J. Ståhlberg, Rudolf Holsti ja Heikki Ritavuori.

Eero Erkon kuoltua vuonna 1927 hänen pojastaan Eljas Erkosta tuli sekä Helsingin Sanomien päätoimittaja että Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtaja. Eljas Erkon aikana Helsingin Sanomat julistautui puolueettomaksi lehdeksi 1932, joskin sen linja säilyi lähellä Edistyspuoluetta aina puolueen hajoamiseen vuonna 1951 saakka.^lähde?

Helmikuussa 1932, Mäntsälän kapinan sytyttyä, lehdelle luotiin nopeasti oma iltapainos Ilta-Sanomat. Erkko arvioi kapinan olevan niin suuri ja tärkeä uutinen, että vanhanaikaiset kaupungilla kiertävät sähkösanomat eivät riittäisi sen raportoimiseen. Kapinauutisoinnissaan lehti esiintyi laillisuusrintaman ja hallituksen tukijana. Ilta-Sanomat ilmestyi Helsingin Sanomien iltapainoksena vuoteen 1949, jolloin se irtautui omaksi lehdekseen. Eljas Erkko luopui päätoimittajuudesta 1938 noustessaan Cajanderin hallituksen ulkoministeriksi, ja uudeksi päätoimittajaksi valittiin ulkomaantoimittaja Yrjö Niiniluoto.

Helsingin Sanomain toimitustiloja Ludviginkadulla vuonna 1965.

Toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet olivat Helsingin Sanomille pitkän kasvun aikaa. Vuonna 1954 siitä tuli Pohjoismaiden suurin tilauslehti yli 236 000 kappaleen arkilevikillä ja lähes 260 000 kappaleen sunnuntailevikillä. Lehteä yli kaksi vuosikymmentä johtaneen Yrjö Niiniluodon kuoltua 1961 päätoimitus uudistettiin: entisen yhden päätoimittajan tilalle tulivat vastaava päätoimittaja sekä yhdestä kolmeen alempaa päätoimittajaa. Vuonna 1967 Sanomain ammattikoulun yhteyteen perustettiin oma toimittajakoulu. Lehteä painettiin toimituksen vieressä Ludviginkadulla vuoteen 1977 asti. Tuolloin painatus koki teknisen vallankumouksen, kun Sanomalan painolaitos vihittiin käyttöön Vantaan Martinlaaksossa. Lehden sivut siirrettiin Ludviginkadulta Sanomalaan sähköisesti radiolinkin kautta.

Sanomala, sanomalehtipaino Vantaan Martinlaaksossa.

Helsingin Sanomista tuli Pohjoismaiden suurin aamulehti vuonna 1981, kun sen arkilevikki ylitti 400 000 kappaleen rajan. Ajanjakson tunnettuihin toimittajiin kuuluivat muiden muassa teatteriarvostelija Jukka Kajava ja musiikkiarvostelija Seppo Heikinheimo sekä lehden pitkäaikainen pilapiirtäjä Kari Suomalainen. Seuraavien vuosikymmenten aikana lehteen perustettiin kaksi liitettä. Vuonna 1983 aloitti ilmestymisensä pitkiä aikakauslehtimäisiä artikkeleita sisältävä, kiiltävälle paperille painettu Kuukausiliite. Viihteellisempi, nuorekkaalle lukijakunnalle tarkoitettu viikkoliite Nyt alkoi ilmestyä 1995.[7] Vuonna 1989 lehden rakenne uudistui, kun se jaettiin neljään osaan elokuun alusta lähtien. 16. marraskuuta ilmestyneestä 100-vuotisjuhlanumerosta lähtien ne on nimetty A-, B-, C- ja D-osiksi.[8] Lehden internet-versio avattiin vuonna 1996 nimellä Verkkoliite. Verkkopalvelun nimi ja verkko-osoite (www.helsinginsanomat.fi) muuttuivat muotoon HS.fi vuonna 2006.[9]

Nykyisin lehteä toimitetaan Sanomatalossa, jonne toimitus muutti syksyllä 1999.

Vuonna 2005 perustettiin Helsingin Sanomat Oy, joka sulautui takaisin emoyhtiöönsä Sanoma News Oy:hyn 2009.[10] Vuonna 2005 Helsingin Sanomat osti Radio Helsingin.

Sunnuntain 8. lokakuuta 2006 pääkirjoituksessa päätoimittaja Janne Virkkunen ilmoitti lehden tukevan Suomen Nato-jäsenyyttä.[11]

Vuonna 2007 Aatos Erkko toivoi Helsingin Sanomien jatkavan "liberaalilla linjallaan". Samalla hän ilmoitti, ettei puutu lehden toimitukseen.[12]

Marraskuussa 2011 Helsingin Sanomien ja Nelosen uutistoimitoimitukset yhdistyivät.[13]

Huhtikuussa 2012 Helsingin Sanomat otti ensimmäisenä suomalaisena mediatalona tarjontaan mukaan lehden ja tablettitietokoneen yhteistilauksen.[14] Marraskuussa 2012 lehden internet-sivuille pystytettiin maksumuuri. Ilmaiseksi saa lukea viisi uutista viikossa ja etusivua.[15]

Sanoman hallitus päätti 31. heinäkuuta 2012, että lehti siirtyy tabloidikokoon tiistaista 8. tammikuuta 2013 alkaen. Tuotantoteknisistä syistä muutosta edeltävänä maanantaina lehteä ei julkaistu, joten sunnuntain, loppiaisen 6. tammikuuta lehti jäi viimeiseksi broadsheet-kokoiseksi.[16] Loppuvuodesta 2012 ilmoitettiin myös lehden englanninkielisen verkkojulkaisun lopettamisesta.[17]

Toukokuussa 2013 Mikael Pentikäinen erotettiin vastaavan päätoimittajan tehtävästä. Potkuja perusteltiin luottamuspulalla. Väliaikaiseksi vastaavaksi päätoimittajaksi valittiin Riikka Venäläinen.[18] Syyskuussa 2013 Kaius Niemi aloitti lehden vastaavana päätoimittajana.[19] Syksyllä 2013 Helsingin Sanomat myi Radio Helsingin.[20] Vuonna 2013 lehden levikki oli 313 062 ja sunnuntailevikki 352 541.[21]

Elokuussa 2014 Helsingin Sanomat alkoi julkaista vain internetissä ilmestyvää iltapainosta. Painos ilmestyy kello 16.30 ja on nimeltään HS Ilta.[22]

Elokuussa 2017 Helsingin Sanomat avasi verkkosivuillaan tilaajilleen Aikakone-nimisen palvelun josta voi lukea digitoituina näköislehtinä vuosien 1904-1997 vanhoja Helsingin Sanomia.[23][24]

Helsingin Sanomat julkaisi vuonna 2017 artikkelin "Salaisuus kallion uumenissa – juuri kukaan ei tiedä, mitä tekee Puolustusvoimien Viestikoekeskus, mutta nyt HS:n saamat asiakirjat avaavat mysteerin"[25], joka oli tarkoitettu suunnitellun juttusarjan ensimmäiseksi osaksi. Puolustusvoimien pääesikunta teki poliisille tutkintapyynnön artikkelin julkaisun jälkeen. Keskusrikospoliisin esitutkinnan perusteella poliisi epäilee viittä Helsingin Sanomien työntekijää turvallisuus­salaisuuden paljastamisesta.[26]

• Paavo Warén 1904–1905
• Heikki Renvall 1905–1906
• Severi Nuormaa 1906–1908
• Eero Erkko 1909–1918 ja 1920–1927
• Santeri Ivalo 1918–1920
• W. W. Tuomioja 1927–1931
• Eljas Erkko 1927–1938
• Yrjö Niiniluoto 1938–1961

• Teo Mertanen 1961–1976 (hallinnollinen päätoimittaja 1976–1984)
• Heikki Tikkanen 1976–1990 (ei-vastaava päätoimittaja 1966–1976)
• Janne Virkkunen 1991–2010
• Mikael Pentikäinen 2010–2013
• Riikka Venäläinen 2013 (Mikael Pentikäisen erottamisen jälkeen vt. vastaava päätoimittaja 27.5.–15.9.2013)
• Kaius Niemi 2013–2022
• Antero Mukka 2022 (Niemen eron jälkeen vt. vastaava päätoimittaja 18.11.2022 alkaen)

• Aatos Erkko 1961–1970
• Keijo Kylävaara 1970–1982
• Simopekka Nortamo 1976–1992
• Seppo Kievari 1982–1989
• Keijo K. Kulha 1982–1997
• Reetta Meriläinen 1991–2011
• Heleena Savela 1997–2006
• Riikka Venäläinen 2011–2014[27]
• Päivi Anttikoski 2014–2017[28][29]
• Antero Mukka 2014–[28]
• Anu Ubaud 2019–2022[30][31]
• Laura Saarikoski 2022–[31]