Helsingin Puhelinyhdistyksen talo

Talo rakennettiin Helsingin Puhelinyhdistyksen käyttöön, ja siinä toimi alkuaan sekä yhtiön pääkonttori että puhelinkeskus. Puhelinyhdistys tilasi suunnitelman Lars Sonckilta vuonna 1901 ja hyväksyi Sonckin laatimat piirustukset alkuvuodesta 1904.[1] Rakennustöitä johti rakennusmestari Heikki Kaartinen, joka tunnetaan myös itse talojen suunnittelijana.[2] Talo valmistui syksyllä 1905, mutta puhelinkeskus aloitti toimintansa vasta vuonna 1907.[3] Keskus sijoitettiin ullakkokerrokseen, muissa kerroksissa oli toimistoja ja työntekijöiden asuntoja. Taloa laajennettiin vuonna 1912 Sonckin suunnittelemalla lisäosalla.[1][3] Sonck suunnitteli taloon 1930-luvun lopussa korotuksen, johon olisi liittynyt päätytornin purkaminen, mutta sitä ei toteutettu sodan puhjettua.[4]

Helsingin puhelinyhdistys hankki ajan myötä omistukseensa myös viereiset talot osoitteissa Korkeavuorenkatu 31–33 ja 37 sekä korttelin vastakkaisella puolella osoitteessa Kasarmikatu 36. Puhelinyhdistyksen seuraaja Elisa Oyj myi kaikki talot kiinteistösijoitusyhtiö Spondalle vuonna 2004.[5] Vuosina 2006–2011 talo oli Sulake Oy:n pääkonttorina.[6] Nykyisin siinä toimii muun muassa Lääketietokeskus ja eri yrityksiä.[7] Talon sisäpihalla oli pitkään maamerkkinä toiminut tietoliikennemasto, joka poistettiin vuonna 2018.[8]

Rakennuksen julkisivu, portaikko ja eräät muut sisätilat on suojeltu.[1] Taloa on entisöity vuosina 1982 ja 2012.[1][3]

Talo paloaseman pihalta nähtynä.

Puhelinyhdistyksen talo kuuluu sekä Sonckin päätöihin että kansallisromanttisen arkkitehtuurin merkkiteoksiin Suomessa. Talon arkkitehtuuri on saanut innoitusta keskiaikaisista linnoista.[3] Tiilestä muuratut ulkoseinät on vuorattu lohkotuilla, erivärisillä graniittipaasilla.[1] Ne on työstetty niin sanotulla squared rubble -tekniikalla, jossa kiven pinta jätetään karkeaksi. Sonck käytti samaa ratkaisua myös samoihin aikoihin suunnittelemissaan Tampereen tuomiokirkossa ja Kallion kirkossa.[9] Lisäksi julkisivussa on käytetty sileäksi hiottua vuolukiveä. Pääsisäänkäynnin kolmiomainen kehys muistuttaa myös Tampereen tuomiokirkkoa. Julkisivun päädyssä on torni ja sen kohdalla erkkeri. Talossa oli alkuaan punainen tiilikatto, mutta se korvattiin vuonna 1960 kuparisella katolla arkkitehti Kurt Simbergin suunnitelman mukaan.[1]

Elisa lahjoitti talon piirustukset Suomen rakennustaiteen museolle vuonna 2000.[4]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helsingin Puhelinyhdistyksen talo Wikimedia Commonsissa

• ‘Puhelinlaitos’ Korkeavuorenkatu 35 Helsinki Jugendstil (englanniksi)