Helsingin Jyry

Helsingin Jyryn juoksijat tekivät 1910- ja 1920-luvuilla kuusi virallista ja kaksi epävirallista maailmanennätystä. Voimailulajeissa seuran urheilijat saavuttivat menestystä painissa ja nyrkkeilyssä. Tunnetuin Jyryn urheilija on kestävyysjuoksija Hannes Kolehmainen, joka voitti seuraa edustaessaan kolme olympiakultaa vuonna 1912 Tukholman olympialaisissa. Hänet nimettiin myös Jyryn ensimmäiseksi kunniajäseneksi vuonna 1914. Seuran toinen olympiamitalisti on painija Otto Lasanen, joka saavutti pronssia Tukholman kisoissa. Myöhemmin 1920-luvulla TUL:n urheilijoita ei poliittisista syistä ollut mukana olympialaisissa ja näin Tukholmasta saadut mitalit jäivät seuran ainoiksi. SVUL:n seuroihin siirtyneet jyryläiset kuitenkin voittivat useita mitaleja 1920- ja 1930-luvun arvokisoissa. Jyryn urheilijat saavuttivat myös lukuisia palkintosijoja 1920-luvun työläisolympialaisissa ja spartakiadeissa.[2] Viimeisin Jyryä olympialaisissa edustanut urheilija on maratoonari Anne-Mari Hyryläinen, joka osallistui Rio de Janeiron kisoihin vuonna 2016.[3]

Vuoden 1918 sisällissodan aikana tuli tunnetuksi seuran urheilijoista koottu Jyryn komppania, joka oli yksi punakaartin eliittiosastoista.[4] Jyryn urheilijat esiintyvät myös Helsingin julkisissa veistoksissa. Paasivuoren puistikossa sijaitsevan Johannes Haapasalon Nyrkkeilijät-veistoksen (1930) malleina oli kaksi nuorta Jyryn nyrkkeilijää.[5] Felix Nylundin veistämän Kolmen sepän patsaan (1932) malleina puolestaan oli Jyryn painijoista ainakin Paavo Koskinen.[6]

Tunnettuja Jyryn jäseniä ovat nykyään muun muassa ministerit Erkki Tuomioja,[7] Jacob Söderman[8] ja Tuija Brax[9] sekä kansanedustaja Esko Seppänen.[10] Aikaisemmin seuran jäseniä ovat olleet muun muassa sarjakuvataiteilija Ola Fogelberg sekä perustajajäseniin kuulunut kuplettilaulaja ja sanoittaja J. Alfred Tanner, joka myös suunnitteli Jyryn tunnuksen vuonna 1905. Seuran kerhotilat ovat 1940-luvun lopulta lähtien sijainneet Kallion kaupunginosassa 5. linjalla.[2]

Jyryn urheilijoita 1920-luvulla.

Helsingin Jyry sai alkunsa Oulunkylän raviradalla 1890-luvun lopulta alkaen järjestetyistä Helsingin työväenyhdistyksen juoksukilpailuista, joiden osallistujat perustivat 22. elokuuta 1902 oman urheiluseuran työväenyhdistyksen alaosastoksi nimellä Helsingin Työväenyhdistyksen Voimistelu- ja Urheiluseura Jyry. Perustava kokous järjestettiin työväenyhdistyksen tiloissa Helsingin Yrjönkadulla, jossa sen puheenjohtajana toimi Työmies-lehden päätoimittaja Edvard Valpas-Hänninen.[2] Suomen ensimmäinen työläisille tarkoitettu urheiluseura Helsingin Ponnistus oli perustettu jo 1888, mutta vasta Jyryn myötä työläisurheiluun tulivat mukaan myös työväenliikkeen poliittiset tavoitteet sekä sosialistiset ihanteet. Seura hyväksyi jäsenikseen vain ammatillisesti järjestäytyneitä työläisiä.[11]

Jyryn keskeisimmiksi lajeiksi muodostuivat nopeasti paini, nyrkkeily, voimistelu ja yleisurheilu. Seura järjesti yleisurheilukilpailuja Oulunkylän raviradan lisäksi Kaisaniemen ja Hakasalmen puistoissa sijainneilla urheilukentillä, kunnes Eläintarhan kenttä otettiin käyttöön vuonna 1910. Ensimmäiset omat tilat Jyry sai 1908 Siltasaaren kaupunginosaan valmistuneen Helsingin työväentalon alakerrasta, jossa sijaitsi seuran urheilusali. Myöhemmin Jyryllä oli oma urheilukenttä Kyläsaaren kaupunginosassa. Vuonna 1909 seuraan perustettiin myös naisjaosto.[2]

Vuonna 1906 Jyry oli yksi Suomen ensimmäisen urheilun keskusjärjestön Suomen Valtakunnan Urheiluliiton perustajajäsenistä. Vuosina 1913–1914 Jyry yritti koota maanlaajuista työläisurheiluliittoa, koska työläisseurat eivät katsoneet saavansa tasapuolista kohtelua SVUL:ssa. Lisäksi keskusjärjestö oli luopunut massaurheilusta, jonka tilalle olympialaisten vuoksi tuotiin nationalismia korostava kilpaurheilu, minkä taas työväenliike koki itselleen vieraaksi.[2] Sosialidemokraattisen työväenliikkeen johto kuitenkin suhtautui hankkeeseen pidättyväisesti ja lopulta se haudattiin ensimmäisen maailmansodan myötä Suomen suuriruhtinaskunnassa voimaan tulleiden poikkeusmääräysten vuoksi.[12]

Jyryn 45-vuotisjuhla Helsingin työväentalolla 1947. Nyrkkeilykehässä Mikki Hiiri.

Suomen itsenäistyessä joulukuussa 1917, Jyry oli kasvanut maan toiseksi suurimmaksi urheiluseuraksi.[11] Vuoden 1918 sisällissodan aikana muodostettu Jyryn komppania oli yksi punaisten eliittijoukoista.[13] Se osallistui aluksi Antrean taisteluihin Karjalan rintamalla, jonka jälkeen osasto siirrettiin Hämeen rintamalle Lempäälään ja sodan loppuvaiheessa se oli vielä mukana Lahden taisteluissa. Sodassa kaatui tai haavoittui kymmeniä Jyryn urheilijoita, esimerkiksi Antreassa sai surmansa viisi jyryläistä.[14] Kaatuneiden joukossa olivat muun muassa komppanianpäällikkönä toiminut voimistelija Hjalmar Marttinen sekä vuoden 1912 olympialaisiin osallistunut painija Tatu Kolehmainen.[15] Sisällissodan jälkeen SVUL erotti jäsenyydestään kaikki seurat, joiden urheilijat olivat taistelleet punaisten riveissä. Tämän seurauksena työläisseurat perustivat vuonna 1919 Suomen Työväen Urheiluliiton, jonka toimintaa myös Jyry oli käynnistämässä.[16]

1920-luvun aikana kommunistien vaikutusvalta kasvoi Jyryssä ja vuosikymmenen loppuun mennessä heillä oli enemmistö jäsenistössä ja seurajohdossa.[17] Samaan aikaan myös TUL:ssä käytiin kommunistien ja sosialidemokraattien välistä valtataistelua, joka lopulta päättyi jälkimmäisten voittoon vuoden 1927 liittokokouksessa. Tämän johdosta järjestö kielsi urheilijoidensa osallistumisen Kominternin alaisuudessa toimineen Punaisen urheiluinternationaalin (PUI) järjestämiin Moskovan spartakiadeihin. Kommunistijohtoinen Jyry sen sijaan kannatti yhteistyötä PUI:n kanssa ja lähetti urheilijoitaan vuonna 1928 järjestettyihin Oslon talvi- ja Moskovan kesäspartakiadeihin.[18] Seurauksena Jyrylle annettiin helmikuussa 1929 puolen vuoden kielto kilpailujen järjestämiseen, jonka jälkeen se erotettiin TUL:stä elokuussa 1929, yhdessä 80 muun spartakiadeihin urheilijoita lähettäneen seuran kanssa. Joulukuussa 1929 perustettiin Jyryn aloitteesta Työläisurheilun Yhtenäisyyskomitea (TYK), jonka alkuperäisenä tarkoituksena oli TUL:n yhtenäisyyden palauttaminen. Käytännössä siitä kuitenkin muodostui lyhytikäiseksi jäänyt kommunistijohtoisten seurojen keskusurheiluliitto.[19]

Jyryn urheilijoita Moskovan spartakiadeissa 1928.

1920-luvun aikana lukuisia Jyryn urheilijoita loikkasi SVUL:oon kuuluneiden porvariseurojen riveihin. Suurimpana syynä oli, etteivät TUL:n urheilijat päässeet tuolloin mukaan olympialaisiin tai muihin arvokisoihin, vaan osallistuivat ainoastaan vuodesta 1925 lähtien järjestettyihin työläisolympialaisiin. Jyrystä loikanneita urheilijoita oli yhteensä 29, jotka olivat lähinnä painijoita, nyrkkeilijöitä ja yleisurheilijoita. Myös useita jalkapalloilijoita siirtyi Suomen Palloliiton seuroihin, saadakseen mahdollisuuden esiintyä maajoukkueessa.[20] SVUL:n seuroihin loikanneista urheilijoista saavuttivat myöhemmin olympiamitalin painijat Väinö Kajander ja Väinö Kokkinen sekä nyrkkeilijä Bruno Ahlberg.[21]

Vuonna 1931 Helsingin Jyry lakkautettiin käräjäoikeuden päätöksellä saman vuoden tammikuussa säädettyjen kommunistilakien nojalla. Vuotta myöhemmin Helsingin työväenyhdistyksen alaisuuteen perustettiin korvaajaksi uusi seura Helsingin Tarmo, joka jatkaa toimintaansa edelleen.[22] Osa Jyryn urheilijoista kuitenkin siirtyi myös muihin seuroihin. Poliittisen tilanteen muututtua toisen maailmansodan jälkeen, Jyry aloitti toimintansa uudelleen vuonna 1945 ja samalla se hyväksyttiin myös takaisin TUL:n jäseneksi.[2]

Hannes Kolehmainen Tukholman olympialaisten 10 000 metrillä.

Jyryn kaikkien aikojen tunnetuin urheilija on juoksijasuuruus Hannes Kolehmainen, joka siirtyi seuraan vuoden 1912 alussa Helsingin Kisa-Veikoista. Seuraavana kesänä hän voitti Tukholman olympialaisissa kolme kultamitalia sekä maastojuoksun joukkuehopean.[12][32] Vuosina 1912–1920 Kolehmainen asui Yhdysvalloissa, josta palattuaan hän liittyi Turun Urheiluliittoon ja voitti 1920 Antwerpenin olympialaisissa vielä maratonin olympiakullan.[33]

Vuoden 1912 Tukholman olympiakisoissa oli mukana neljä Jyryn yleisurheilijaa, jotka kaikki olivat kestävyysjuoksijoita. Hannes Kolehmaisen lisäksi kisoihin osallistuivat Tatu Kolehmainen, Ville Kyrönen ja Aarne Kallberg. Muita menestyneitä Jyryn yleisurheilijoita olivat muun muassa 16-kertainen pikamatkojen TUL:n mestari Emil Elo, joka Frankfurt am Mainin työläisolympialaisissa sijoittui viidesti palkintosijoille, Jalmari Kaila, joka samoissa kisoissa oli mukana 3 000 metrin joukkuejuoksun voittaneessa Suomen joukkueessa, sekä Verner Laaksonen, joka sijoittui toiseksi 25 000 metrin juoksussa. Laaksonen loikkasi Helsingin Tovereihin keväällä 1928 ja osallistui samana kesänä Amsterdamin kesäolympialaisten maratonille. Vuoden 1912 olympialaisten maastojuoksussa seitsemänneksi sijoittunut Ville Kyrönen siirtyi Tampereen Pyrintöön 1924 ja osallistui olympiamaratoneille vielä samana vuonna Pariisissa sekä Los Angelesissa 1932.[21] Entisiä jyryläisiä olivat myös Helsingin Tovereihin 1923 siirtynyt Karl A. Ebb, joka vuotta myöhemmin sijoittui Pariisin olympialaisissa estejuoksun viidenneksi sekä Kuopion Urheiluveikkoihin 1923 loikannut Lauri Halonen, joka oli neljäs Pariisin olympiamaratonilla.[21]

Jyryn juoksijat tekivät 1900-luvun alussa kaikkiaan kuusi virallista ja kaksi epävirallista maailmanennätystä. Olympiamatkojen maailmanennätyksiä ovat Hannes Kolehmaisen 5 000 metrin ME-tulos 14.36,6 Tukholman olympiakisoista 1912 sekä Kalle Niemisen ja Tatu Kolehmaisen epäviralliset maratonin ME-tulokset vuosilta 1909 ja 1912. Lisäksi harvemmin kilpailuilla matkoilla maailmanennätyksiä juoksivat Hannes Kolehmainen 3 000 metrillä vuonna 1912, Ville Kyrönen 20 000 metrillä 1924, Viljo Kämäräinen 25 000 metrillä 1915 sekä Iivari Rötkö 25 000 metrillä 1928.[34]

Ola Fogelberg juoksi 1913 suomen ennätysajat 800m juoksussa 1.59,3 ja 1000m 2.32.8.

Muita merkittäviä saavutuksia vuosien saatossa Helsingin Jyryläiset yleisurheilijat ovat saavuttaneet yleisurheilussa esim. Teuvo Meskanen 1965 sm hopea maratonilla, Jukka Paajanen 1980 Kalevan Kisojen 3.s sija 400m juoksussa, Anne-Mari Hyryläinen saavutti sm hopea 2004 naisten maratonilla ja vuonna 2014 naisten maratonin Suomen Mestaruuden. Vuonna 2016 Anne-Mari Hyryläinen sijoittui olympia maratonilla sijalle 51. Edellä mainitut juoksijat ovat edustaneet Suomea eri maaotteluissa, kuten Minna Kangas.

Helsingin Jyryn näkyvä ja arvostettu maantiejoukkuejuoksu saavutus oli vuonna 1970 Palma Viestin (silloin epävirallinen Suomen Mestaruus maantieviestijuoksukisa voitto. Jyryn joukkue voitti Suomen ja Ruotsin parhaat kestävyysjuoksuseurat. Viesti juostiin vuosittain Hämeenlinnasta Lahteen kahdeksan jäsenisessä joukkuein, jossa Jyryn voittajajoukkueessa juoksivat: Eero Taipale, Matti Virtanen, Urho Juvonen, Pauli Pykäläniemi, Matti Nieminen, Lauri Maijala, Rainer Sundman ja Aki Loikkanen. Vuonna 1969 Helsingin Jyry oli samaisessa Palma Viesti maantiejuoksussa sijalla 3.

Maastojuoksun Suomen mestaruuskisoissa vuonna 1970 Saarijärvellä Helsingin Jyryn maastojuoksujoukkue: Eero Taipale, Matti Virtanen ja Urho Juvonen voittivat maastojuoksun joukkuekilpailun Suomen Mestaruuden.

Jalkapallo tuli työläisurheiluseurojen viralliseen lajivalikoimaan vasta sisällissodan jälkeen vuonna 1920. SVUL:sta poiketen, lajilla ei TUL:ssa ollut pesäpallon kaltaista kilpailijaa, joten siitä kehittyi 1920-luvun aikana yksi suosituimmista työläisurheilulajeista. Suomen Palloliiton ja TUL:n seurat pelasivat eri sarjoissa, mutta parhaat työläisseurat, kuten Jyry, Helsingin Kullervo ja Töölön Vesa, kestivät hyvin vertailun SPL:n parhaiden seurojen kanssa.[35]

TUL:n jalkapallomestaruuden Jyry voitti vuonna 1927.[36] Seura pelasi loppuottelussa myös 1923, jolloin Jyry hävisi finaalin Kullervolle.[37] Vuonna 1948 Jyry osallistui TUL:n ja SPL:n yhteiseen Suomensarjaan ja tuli etelälohkossa 12. sijalle. Kyseessä oli tuolloin Suomen jalkapallon toiseksi korkein sarjataso.[38][39]

Jyryn pelaajia oli mukana TUL:n jalkapallojoukkueessa sekä vuoden 1925 Frankfurt am Mainin työläisolympialaisissa, että 1928 Moskovan spartakiadeissa. Frankfurtiin lähetetyssä joukkueessa Jyryn pelaajia olivat Reino Fri sekä Kaarlo ja Vilho Lehto. Moskovassa TUL:n joukkue koostui ainoastaan Jyryn ja Töölön Vesan pelaajista, joista jyryläisiä olivat Reino Frin ohella Viljo Halme, Leevi Kekkonen, Tauno Kekkonen, Lauri Präktig, Armas Savolainen, Gunnar Therman ja Brynolf Weckström.[2] Spartakiadeihin urheilijoitaan lähettäneet seurat erotettiin vuoden kuluttua TUL:n jäsenyydestä ja näin Jyryn lupaavana pidetty jalkapallojoukkue hajosi. Pystyäkseen jatkamaan uraansa, pelaajat siirtyivät pääosin SPL:n alaisiin seuroihin. Myöhemmin 1930-luvun aikana entisistä Jyryn pelaajista nousivat A-maajoukkueeseen Leevi ja Tauno Kekkonen, Viljo Halme, Vilho Lehto, Lauri Präktig, Lauri Taipale ja Veli Leskinen.[21] Viljo Halme oli vuoden 1936 Berliinin olympiakisoihin osallistuneen joukkueen varamiehenä.[40]

Helsingin Jyry pelasi koripallon SM-sarjassa kuusi kautta 1950-luvulla, sijoittuen pronssille vuosina 1956 ja 1958.[41] Naisten SM-sarjassa Jyry pelasi myös kuuden kauden ajan 1950–1980-luvuilla. Joukkue voitti SM-kultaa 1977 sekä hopeaa 1978 ja 1979.[42]

Jyryn tunnettuja pelaajia ovat muun muassa Suomen joukkueeseen Helsingin olympialaisissa kuuluneet Eero Salonen ja Kalevi Sylander sekä koripallolegenda Reino Björn.[43] Nykyään seuralla on toimintaa harrastekoripallossa.[44]

Jääpallossa Jyry voitti TUL:n mestaruuden vuonna 1924 ja sijoittui kolmasti hopealle 1926–1928.[2] Jyryn lakkauttamisen jälkeen osa pelaajista siirtyi vuonna 1932 perustetun Työväen Maila-Poikien joukkueeseen,[45] mutta esimerkiksi Sven Präktig loikkasi Suomen Palloliittoon kuuluneeseen HJK:iin ja nousi myöhemmin Suomen jääpallomaajoukkueeseen.[46] Jääkiekossa Jyry pelasi Suomen Jääkiekkoliiton sarjoissa parhaimmillaan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Maakuntasarjassa vuosina 1951–1955.[47] Myöhemmin 1990-luvulla Jyry pelasi kahdeksan kauden ajan Kaukalopallon SM-sarjassa, voittaen kolme Suomen mestaruutta vuosina 1994, 1995 ja 1998.[48]

Jyryn lajivalikoimaan kuului 1900-luvun alussa myös pikaluistelu. 1920-luvulla seura järjesti kansainvälisiä pikaluistelukilpailuja Eläintarhanlahdella.[2]

• Lähteinen, Väinö: Kertomus Jyryn vaiheista 1902–1912. Helsinki: Helsingin Jyry, 1912.
• Lahti, Pentti: Jyry 50 vuotta. Voimistelu- ja urheiluseura Helsingin Jyryn 50-vuotisjuhlajulkaisu. Helsinki: Helsingin Jyry, 1951.
• Pääkkönen-Laine, Leena: Helsingin Jyry – 75 vuotta työläisurheilua. Helsinki: Helsingin Jyry, 1978.

• Hentilä, Seppo: Bewegung, Kultur und Alltag im Arbeitersport – Liike, kulttuuri ja arki työläisurheilussa. Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2014. ISBN 978-952-59762-6-7. Teoksen verkkoversio.
• Syrjäläinen, Antti: Miksi siksi loikkariksi? Huippu-urheilijoiden loikkaukset TUL:sta SVUL:oon 1919–1939. Joensuu: Joensuun yliopisto, 2008. ISBN 978-952-21913-7-3. Teoksen verkkoversio.

• Helsingin Jyryn kotisivut
• Helsingin Jyryn naisosaston kotisivut
• Helsingin Jyryn yleisurheilujaoston kotisivut
• Rasti-Jyryn kotisivut
• Helsingin Jyrymelojien kotisivut
• Helsingin Jyryn valokuvia Arjenhistoriaa-sivustolla