Helmiahvenet

Helmiahvenet (Glaucosomatidae) on lyhtyahvenkalojen lahkoon kuuluva pieni kalaheimo, joka esiitnyy Intian valtameren itäosissa ja Tyynessämeressä.

Helmiahvenet
Glaucosoma magnificum
Glaucosoma magnificum
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Lyhtyahvenkalat Acropomatiformes
Heimo: Helmiahvenet
Glaucosomatidae
Jordan, 1923
Suku: Helmiahvenet
Glaucosoma
Temminck & Schlegel, 1843
Lajit
  • Glaucosoma scapulare helmiahven
  • Glaucosoma buergeri
  • Glaucosoma hebraicum
  • Glaucosoma magnificum
Katso myös

  Helmiahvenet Wikispeciesissä
  Helmiahvenet Commonsissa

Lajit ja anatomia

Helmiahventen heimoon kuuluu vain yksi suku Glaucosoma ja siihen neljä lajia. Ne ovat tukevahkoja, soikeahkoja ja litteitä kaloja, suurimmillaan 70–90 cm:n pituisia. Pää ja suu ovat kookkaat. Helmiahvenilla on yksi selkäevä, niidn pyrstöevä on suora tai kuunsirpinmuotoinen. Suomut ovat tyypillisesti hopeanharmaita tai ruskehtavia. Päässä on usein pystyraitoja ja selässä selkäevän takaosan kohdalla on tumma tai hopeanvärinen laikku.[1][2]

Levinneisyys ja elintavat

Helmiahvenet ovat merikaloja. Kolme lajia elää endeemisinä Australian läheivesissä, mutta Glaucosoma buergerin levinneisyys ulottuu Australiasta Japaniiin. Ne elävät riutoilla ja kivikkopohjilla useimmiten melko syvissä vesissä, mutta myös matalammissa. Kalat syövät merenpohjan pieniä selkärangattomia eläimiä. Helmiahvenet ruokailevat erityisesti hämärän aikaan iltaisin ja aamuisin. Niiden liha on vaaleaa ja ne ovat hyviä ruokakaloja. Australiassa ne luetaan arvokkaimpien ruokakalojen joukkoon.[1][2]

Lähteet
  1. Family Glaucosomatidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 2.12.2011. (englanniksi)
  2. Family Glaucosomatidae (PDF) FAO. Viitattu 02.12.2011. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    • S.-H. Liu, W.-B. Yeh & H.-K. Mok: Phylogeny of Glaucosomatidae inferred from molecular evidence. Journal of Fish Biology, 2010, 76. vsk, nro 2, s. 348–356. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.12.2011. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.