Helmi Karjalainen

Helmi Charlotta Karjalainen (14. kesäkuuta 1879 Leppävirta[1] – 1951 Kuopio) oli kuopiolainen opettaja, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja naisasianajaja. Hän pani alkuun Minna Canthin patsashankkeen.[2]

Karjalaisen vanhemmat olivat opettajat Pentti Karjalainen ja Lotti Cantell. Karjalainen valmistui opettajaksi 1901. Hän oli Kansaopetuslaitosten opettajaneuvosto jäsen vuodesta 1918, Suomen naisliiton Kuopion osaston puheenjohtaja vuodesta 1907 kaikkiaan 45 vuotta ja Kuopion kaupungin raittiuslautakunnan puheenjohtaja.[1]

Karjalainen lausui julkisessa puheessaan kerran sellaista, mikä kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin mukaan oli majesteettirikos. Bobrikov antoi kouluhallitukselle määräyksen antaa Karjalaiselle muistutus. Kirjailija Guss Mattsson antoi siitä hyvästä pakinassaan Hufvudstadsbladetissa hänelle nimen Karjalan kirkas helmi (Karelens äkta pärla). Suomen itsenäistyttyä kouluhallitus perui muistutuksen kirjallisesti Karjalaiselle lähettämässään kirjeessä.[2]

Karjalainen toimi opettajana vuodesta 1901 useissa kuopiolaisissa kouluissa. Saatuaan valtakirjan ylemmän kansakoulun opettajaksi 1908 hänestä tuli vakinainen opettaja. Naisasiassa hänelle oli erityisen tärkeä naispappeus. Hän oli Kuopion kaupunginvaltuuston jäsen yli 20 vuotta ja osallistui sosiaaliseen työhön niin sanottuna köyhäinkaitsijana. Hän oli Kuopion kansakoulunopettajien johtokunnassa ensimmäinen nainen, ja 1919–1924 hän oli valtakunnallisen opettajaneuvoston jäsen.[2]

Karjalainen oli Nuorsuomalaisen puolueen, myöhemmin Edistyspuolueen, jäsen, ja hän oli muutamia kertoja kansanedustajaehdokas. Tuulikki Ritvanen luonnehtii häntä Naisten Ääni -kirjoituksessaan laillisuustaistelijaksi ja kulttuuriliberaaliksi.[2]

Naisten Ääni -lehden kyselyssä 1929 "Mikä teki Teistä naisasianaisen?" Karjalainen kertoi käyneensä ainoana tyttönä poikakansakoulun ja lukeneensa itkien Minna Canthin Työmiehen vaimon moneen kertaan. Kun Suomalainen Naisliitto 1907 perustettiin, hän lähti äitinsä kanssa perustamiskokoukseen, ja äiti perusti Naisliiton osaston kotipitäjään. Karjalainen itse kirjoitti runsaasti artikkeleita Naisten Ääni -lehteen.[2]

Kun Kuopiossa ryhdyttiin hankkeisiin Minna Canthin patsaan saamiseksi, Naisliitto halusi patsaan Helsinkiin. Varoja kuitenkin alkoi Kuopiossa kertyä, ja luonnoksia patsaaksi tuli jo ennen kuin niitä ehdittiin pyytää, joukossa muun muassa Viivi Vallgrenin ehdotus. Valituksi tuli kuitenkin lapinlahtelaisen kuvanveistäjän Eemil Halosen luonnos. Patsas tuli vuonna 1937 Kuopion Maljapuron puistoon, joka kunnostettiin ja nimettiin Minna Canthin puistoksi. Patsashankkeen toteutumisessa Helmi Karjalaisella oli muistokirjoituksen mukaan leijonan osa.[2]