Helmer Kalas

Kaarlo Helmer Kalas (aiempi sukunimi Kilkki; s. 1. heinäkuuta 1921 Rantasalmi[1] – 1976^lähde? Malmö, Ruotsi) oli suomalainen sotilas, muistelmakirjailija ja vakooja.

Kalaksen vanhemmat olivat poliisikonstaapeli August Evald Kilkki ja Martta Huopalainen. Kalas valmistui ylioppilaaksi vuonna 1940 (siirtyi VII luokalle Mikkelin lyseosta).[1] Hän osallistui talvisotaan korpraalina ja jatkosotaan vänrikkinä käytyään välirauhan aikana kadettikoulun.[2] Viimeksi hänen sotilasarvonsa oli luutnantti.[1] Lapin sodan aikana Kalas loikkasi lokakuun lopulla 1944 Tornion lähelle sijoitetusta yksiköstään JR 57:stä Ruotsin kautta saksalaisten puolelle Norjaan. Oltuaan pari kuukautta saksalaisten vankileirillä hän liittyi vapaaehtoisena SS-joukkoihin sillä ehdolla, ettei hänen tarvitsisi taistella Suomea tai länsivaltoja vastaan, ja sai SS-Obersturmführerin arvon. Hän oli maaliskuusta 1945 alkaen Saksan itärintamalla panssarikomppanian päällikkönä ja myöhemmin pataljoonankomentajana. Aivan sodan lopussa hänen komppaniansa murtautui puna-armeijan saarrosta länsiliittoutuneiden puolelle ja antautui brittijoukoille 13. toukokuuta. Kalas oli 13 kuukautta brittien sotavankina Italiassa, mutta karkasi sotavankileiriltä katolisen papin avustuksella. Hän asui Italiassa kahdeksan vuotta väärällä nimellä ja liettualaisilla henkilöpapereilla toimien liikemiehenä.[3][4] Hän meni vuonna 1948 naimisiin italialaisen Gina Fuserin kanssa.[1]

Kalas palasi Suomeen kesäkuussa 1954 ja ilmoittautui viranomaisille.[3] Hän julkaisi vuonna 1955 muistelmakirjan Kymmenen vuotta seikkailujen tiellä, jossa hän kertoi palvelustaan Saksan armeijassa ja muun muassa vierailustaan Dachaun keskitysleirillä.[5] Teoksen haamukirjoitti jännityskirjailija Aarne Haapakoski. Kirja ilmestyi myös jatkokertomuksena Kuvapostissa.

Korkein oikeus tuomitsi vuonna 1955 Kalaksen neljän vuoden ja kahden kuukauden kuritushuonerangaistukseen siirtymisestä sodan aikana vihollisen puolelle ja Helsingin raastuvanoikeus lisäksi 18 kuukauden kuritushuonerangaistukseen vekselien väärentämisestä, mitkä yhdistettiin viiden vuoden kuritushuonetuomioksi.[6] Kalas pakeni kuitenkin Ranskaan, mistä hän siirtyi 1957 Länsi-Saksaan ja myöhemmin Ruotsin Göteborgiin.[2] Näihin aikoihin Kalas ryhtyi Yhdysvaltain tiedustelupalvelun CIA:n palvelukseen vakoillakseen Neuvostoliittoa vastaan. Hän värväsi vuonna 1958 CIA:n vakoojaksi virolaisen emigrantin Heinrich Markin, joka hankki tietoja Neuvosto-Eestistä. CIA ilmeisesti lopetti yhteistyön Kalaksen kanssa 1959 ja keskittyi Markiin. Kalaksen vaimo ilmiantoi lopulta hänet toimittamalla salaisia asiakirjoja sisältäneen salkun Ruotsin poliisille.[4] Kalas ja Mark vangittiin tammikuussa 1961. Kalas tuomittiin saman vuoden maaliskuussa vakoilusta kymmenen kuukauden pakkotyöhön, 5 000 kruunun korvauksiin valtiolle ja karkotettavaksi Ruotsista. Mark tuomittiin seitsemän kuukauden pakkotyöhön.[7][4] Vuonna 1963 Kalas väitti tanskalaiselle lehdelle, että Ruotsin viranomaiset olisivat vuotaneet salaisiksi julistettuja oikeudenkäynnin asiakirjoja Suomeen. Hän oli tuolloin edelleen Suomessa etsintäkuulutettuna maanpetoksesta.[8] Heinrich Markista tuli myöhemmin Viron pakolaishallituksen pääministeri ja presidentti.[4]

Kalas löydettiin lopulta kuolleena hotellista Ruotsin Malmössä.[4]