Helena Fibingerová

Helena Fibingerová (s. 13. heinäkuuta 1949 Víceměřice) on tšekkoslovakialainen kuulantyöntäjä, joka saavutti lajissaan yhden olympiamitalin ja yhden maailmanmestaruuden. Sisäratojen EM-kilpailuissa hän voitti kahdeksan mestaruutta ja yhteensä 11 mitalia, jotka molemmat ovat yhä lyömättömiä ennätyksiä.

Mitalit
Helena Fibingerová vuonna 2012.
Helena Fibingerová vuonna 2012.
Maa:  Tšekkoslovakia
Naisten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia PronssiaMontréal 1976kuulantyöntö
MM-kilpailut
Kultaa KultaaHelsinki 1983kuulantyöntö
EM-kilpailut
Hopeaa HopeaaPraha 1978kuulantyöntö
Hopeaa HopeaaAteena 1982kuulantyöntö
Pronssia PronssiaRooma 1974kuulantyöntö
Sisäratojen EM-kilpailut
Kultaa KultaaRotterdam 1973kuulantyöntö
Kultaa KultaaGöteborg 1974kuulantyöntö
Kultaa KultaaSan Sebastián 1977kuulantyöntö
Kultaa KultaaMilano 1978kuulantyöntö
Kultaa KultaaSindelfingen 1980kuulantyöntö
Kultaa KultaaBudapest 1983kuulantyöntö
Kultaa KultaaGöteborg 1984kuulantyöntö
Kultaa KultaaPireus 1985kuulantyöntö
Hopeaa HopeaaKatowice 1975kuulantyöntö
Hopeaa HopeaaGrenoble 1981kuulantyöntö
Hopeaa HopeaaMilano 1982kuulantyöntö

Helena Fibingerová sijoittui 12:nneksi Helsingin EM-kilpailuissa 1971[1]. Seuraavana vuonna hän nousi maailman kärkityöntäjien joukkoon parantaessaan ennätystään 16,57 metristä 19,18 metriin. Münchenin 1972 olympialaisissa hän sijoittui seitsemänneksi. Rooman EM-kilpailuissa 1974 hän saavutti pronssia kuten myös kahta vuotta myöhemmin Montréalin olympialaisissa. Prahan EM-kilpailuissa 1978 hän sai hopeaa edellään vain kilpailukiellosta juuri vapautunut itäsaksalainen Ilona Slupianek. Moskovan 1980 olympialaisiin hän ei loukkaantumisensa vuoksi osallistunut.

Ateenan EM-kilpailuissa 1982 Fibingerová saavutti hopeaa, kun Ilona Slupianek oli jälleen parempi. Helsingin MM-kilpailuissa 1983 hän saavutti 34-vuotiaana ainoan ulkoratojen arvokisavoittonsa. Hänen voittotuloksensa oli 21,05 m, josta hopeamitalisti Helma Knorscheidt jäi 35 cm:n päähän. Los Angelesin 1984 olympialaiset jäivät häneltä väliin olympiaboikotin vuoksi. Stuttgartin EM-kilpailuissa 1986 hän sijoittui vielä kymmenenneksi[2] ja Rooman MM-kilpailuissa 1987 kahdeksanneksi[3].

Fibingerová paransi vuosina 1974–1977 kolme kertaa maailmanennätystä. Hänen viimeinen ME-työntönsä 22,32 m oli kaikkien aikojen ensimmäinen yli 22 metrin työntö ulkoradoilla. Helmikuussa 1977 hän työnsi sisäradalla vieläkin pidemmälle, 22,50 metriä. Hän ylitti 21 metrin rajan ensimmäisen kerran vuonna 1974 ja teki saman kaikkiaan kymmenenä peräkkäisenä vuonna.

Sisäratojen Euroopan mestaruuden 179-senttinen Fibingerová voitti ennätykselliset kahdeksan kertaa vuosina 1973–1985. Lisäksi hän sijoittui kolme kertaa hopealle.[4]

Lähteet
  • Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä, s. 99, 906. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8.
  • Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005. IAAF, 2005. (englanniksi)
  • Siukonen, Markku; & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja. Gummerus, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
  • European Athletics Yearbook 1995–1996. EAA, 1996. ISBN 3-87390-115-3. (englanniksi)

Viitteet
  1. Siukonen & Ahola, s. 112
  2. Siukonen & Ahola, s. 161
  3. Butler, s. 188
  4. EAA, s. 149–159


    Naisten kuulantyönnön maailmanmestarit

    1983: Helena Fibingerová | 1987: Natalja Lisovskaja | 1991: Huang Zhihong | 1993: Huang Zhihong | 1995: Astrid Kumbernuss | 1997: Astrid Kumbernuss | 1999: Astrid Kumbernuss | 2001: Janina Karoltšyk | 2003: Svetlana Kriveljova | 2005: Olga Rjabinkina | 2007: Valerie Vili | 2009: Valerie Vili | 2011: Valerie Adams | 2013: Valerie Adams | 2015: Christina Schwanitz | 2017: Gong Lijiao | 2019: Gong Lijiao | 2022: Chase Ealey

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.