Heinz Neuhaus

Heinz Neuhaus (14. huhtikuuta 1926 Iserlohn, Saksa – 6. huhtikuuta 1998 Hampuri, Saksa) oli saksalainen nyrkkeilijä, jonka amatööriura ajoittui sotavuosiin 1940-luvulla ja ammattilasiura 1940-luvun lopulta 1950-luvun lopulle. Ammattilaisten raskaansarjan Euroopan mestaruustittelin hän saavutti maaliskuussa 1953 voitolla belgialaisesta Karel Sysistä. Tittelin hän menetti kesäkuussa 1955 italialaiselle Franco Cavicchille.

Heinz Neuhaus
Henkilötiedot
Syntynyt	14. huhtikuuta 1926 Iserlohn, Saksa
Kuollut	6. huhtikuuta 1998 (71 vuotta) Dortmund, Saksa
Kansalaisuus	Saksa
Nyrkkeilijä
Lempinimi	Westfalenhallen kuningas
Pituus	188 cm
Painoluokka	raskassarja
Ammattilaistilastot
Ottelut	59
Voitot	43
– tyrmäysvoitot	15
Tappiot	9
Ratkaisemattomat	7
Ei tuomiota/ mitätöity	0
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Franz Neuhaus aloitti nyrkkeilyuran nuorena juniorina ja saavutti sotavuosina 1942 Saksan keskiraskaan sarjan juniorimestaruuden ja 1943 raskaansarjan juniorimestaruuden. Sodan loppuvaiheessa hän oli Saksan armeijan sotilaana ja joutui sodan loppuvaiheessa ranskalaisten sotavankileirille.[1]

Sotavankeus kesti vuoteen 1948. Seuraavana vuonna hän aloitti ammattinyrkkeilyuran. Ensimmäinen ottelu oli toukokuussa 1949. Sen jälkeen hän otteli ilman tappioita ja pääsi 19. ottelussaan lokakuussa 1950 Saksan raskaansarjan mestaruusotteluun puolustavaa mestaria Hein ten Hoffia vastaan. Ottelu päättyi ratkaisemattomana, ja näin ten Hoff säilytti mestaruutensa.

Voitokkaiden otteluiden myötä Neuhaus pääsi raskaansarjan Euroopan mestaruusotteluun belgialaista Karel Sysiä vastaan maaliskuussa 1952 Dortmundin Westfalenhallessa. Neuhaus voitti ottelun pistein ja oli näin uusi raskaansarjan Euroopan mestari. Toukokuussa 1952 hän otteli vielä Sysiä vastaan Antwerpeniä ottelussa, jossa ei ollut panoksena EM-titteli. Siinä Neuhaus koki ensimmäisen ammattilaisuran tappionsa. Heinäkuussa 1952 Neuhaus puolusti EM-titteliään hallitsevaa Saksan mestaria ten Hoffia vastaan ja tyrmäsi hänet jo 1. erässä 50 000 katsojan läsnä ollessa. Sen jälkeen Neuhaus puolusti menestyksekkäästi EM-titteliään Wilson Kohlbrecheriä, Karel Sysiä ja Kurt Schiegleä vastaan. Neuhaus kävi EM-otteluiden lisäksi useita titteliin kuulumattomia otteluita. M.m. marraskuussa 1953 hän kohtasi Kuuban Niño Valdésin, joka pyrki maailmanmestaruusotteluun raskaansarjan MM-tittelistä. Maaliskuussa 1955 hän voitti pistein kolmannessa kohtaamisessa kilpakumppaninsa ten Hoffin. Kesäkuussa 1955 Italian Bolognassa käydyssä raskaansarjan EM-ottelussa Heinz Neuhaus hävisi pistein Italian Franco Cavicchille ja menetti näin EM-tittelin. Marraskuussa 1955 hän menetti myös Saksan raskaansarjan mestarin tittelin Gerhard Hechtille.

Heinäkuussa 1956 Neuhaus pääsi kuitenkin uusintaotteluun EM-tittelistä Franco Cavicchia vastaan, mutta koki tyrmäystappion 11. erässä. Marraskuussa 1956 Neuhaus nousi uudelleen Saksan mestariksi voitettuaan Gerhard Hechtin pistein. Syyskuussa 1957 Neuhaus menetti Saksan mestaritittelin Hans Kalbfellille. Seuraavan vuonna hän otteli Euroopan nousevia tähtiä Englannin Henry Cooperia ja Ruotsin Ingemar Johanssonia vastaan kokien tappion molemmille. Johansson oli tässä vaiheessa jo Euroopan mestari kukistetuaan Cavicchin. Neuhausin ja Johanssonin välinen ottelu ei kuitenkaan ollut titteliottelu. Neuhausin viimeinen ammattilaisottelu oli syyskuussa 1958, jolloin Albert Westphal puolusti samalla raskaan sarjan Saksan mestaruustitteliä voittaen Neuhausin keskeytyksellä 6. erässä. Kaikkiaan Neuhaus otteli 59 kertaa ja voitti niistä 43. Tappioita tuli kaikkiaan yhdeksän ja ratkaisemattomia seitsemän kertaa.[2]