Heinolan maalaiskunta

Heinolan maalaiskunta (lyh. Heinolan mlk, ruots. Heinola landskommun) oli Päijät-Hämeessä sijainnut Suomen kunta. Se liitettiin Heinolan kaupunkiin vuoden 1997 alussa. Ennen vuoden 1951 osakuntaliitosta Heinolan maalaiskunta oli reikäleipäkunta. Sittemmin kunta käsitti kaksi toisistaan erillistä aluetta, joiden välissä oli Heinolan kaupunki. Entisellä maalaiskunnan alueella sijaitsee muun muassa kouluja, muutama kauppa, huoltoasema, runsaasti muita palveluja ja eri alojen yrityksiä. 1970- ja 1980-lukujen vaihteeseen asti maalaiskunnan hallinto sijaitsi Heinolan kaupungissa, kunnes kunnan omalle alueelle Heinolan kirkonkylään valmistui 1980-luvun alussa uusi kunnanvirasto.

Heinolan maalaiskunta
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Heinola

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°15′03″N, 26°03′56″E
Lääni Mikkelin lääni
Maakunta Päijät-Hämeen maakunta
Seutukunta Heinolan seutukunta
Kuntanumero 089
Hallinnollinen keskus Heinolan kirkonkylä
Perustettu
– emäpitäjä Hollola
Liitetty 1997
– liitoskunnat Heinola
Heinolan maalaiskunta
– syntynyt kunta Heinola
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1996)
– maa 632,0 km²
Väkiluku 6 061  [2]
(31.12.1996)
väestötiheys 9,60 as./km²

Heinolan maalaiskunnan asukasluku juuri ennen kuntaliitosta oli noin 6000 henkeä.

Kunnan vaakunassa on tyyliteltynä Tuusjärven kylästä Viikinäisistä vuonna 1934 löydetty reenjalas, joka on tiettävästi maailman vanhin reenjalas yli 9 000 vuoden takaa. Jalas on näytteillä Kansallismuseossa Helsingissä.

Heinolan maalaiskunnan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla tirripaisti, perunatuuvinki, lanttulaatikko, piimäjuusto, kaalinlehdillä paistetut retarieskat sekä rippana.[3]

Katso myös

Entisen Heinolan maalaiskunnan nähtävyyksiä

Lähteet

  1. Suomen tilastollinen vuosikirja 1996 (PDF) (sivu 64) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
  2. Väkiluku kunnittain ja suuruusjärjestyksessä 31.12.1996 (PDF) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  3. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 116. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  4. Instituto de geografico Agistono, Novara: Maailman ja Suomen Suuratlas, s. 271. Helsinki: WSOY, 1985. ISBN ISBN 951-0-12598-9.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.