Heino Komusaari

”Konsta” Komusaari syntyi Tampereella 18. lokakuuta 1933.[2] Hän oli kotoisin Pyynikin urheilukentän ja Lyseon lukion kulmalta. Urheilukenttä sijaitsi Komusaaren kodin ikkunan alla.[3] Hän harrasti lapsuudessaan ajan mukaisesti useita palloilulajeja, kuten käsipalloa, pesäpalloa ja muiden pyynikkiläispoikien tavoin[3] jääkiekkoa (nuorten SM 1952, Ilves),[1] mutta koripallo nousi lopulta tärkeimmäksi lajiksi. Komusaari tutustui koripalloon Aleksanterin kansakoulussa opettaja Into Harjun opastuksella. Frenckellin salissa koripalloa heitettiin korkeushyppytelineen päälle sijoitettuun renkaaseen. Vuonna 1947 Komusaari voitti Tampereen Pyrinnössä C-junioreiden piirinmestaruuden. Hän pelasi jääkiekkoa kaksi kautta Ilveksen reservijoukkueessa mutta vaihtoi lajia kasvettuaan vuodessa 20 senttimetriä, koska häntä pidettiin liian pitkänä jääkiekkoilijaksi. Komusaari muisteli myöhemmin, että hänen unelmansa palloilutähteydestä oli kuitenkin jalkapallomaalivahtina. Komusaari vaihtoi koripalloseuransa Tampereen NMKY:hyn kolmeksi vuodeksi, joista kahtena hän pelasi Koripalloliiton nuorten loppuottelussa.[3]

Tampereen Pyrintö nousi vuonna 1952 miesten koripallon SM-sarjaan, ja Komusaari palasi takaisin seuraan vuonna 1953[3]. Hän pääsi Pyrinnön edustusjoukkueeseen kaudeksi 1954. Komusaari pelasi SM-sarjan debyyttikaudellaan 18 ottelussa 7,4 pisteen ottelukohtaisella keskiarvolla, ja Pyrintö sijoittui kuudenneksi 12 joukkueen sarjassa. Pyrinnössä Komusaari pelasi muun muassa Kalevi Tuomisen ja Arvo Jantusen kanssa. Valmentajana myöhemmin menestynyt Tuominen tapasi itsevarmana ja kovaäänisenä valita Pyrinnön aloitusviisikon valmentajista piittaamatta, ja Komusaari kuului Pyrinnön vakiomiehistöön.[4]

Vuosina 1955–1958 Komusaari pelasi jokaisessa Pyrinnön sarjaottelussa, joita kertyi kautta kohden 22 kappaletta. Kaudella 1957 hän ylsi siihen mennessä parhaaseen pistekeskiarvoonsa tehtyään 10,1 pistettä ottelua kohden. Pyrintö sijoittui näinä vuosina SM-sarjassa viidenneksi, kuudenneksi ja kahdeksanneksi, kunnes kaudella 1958 joukkue saavutti seuran ensimmäisen miesten koripallon SM-mitalin, hopean. SM-sarjan voiton vei ensimmäisenä Helsingin ulkopuolisena joukkueena Kotkan Työväen Palloilijat. KTP sai 34 pistettä, kun Pyrinnölle niitä kertyi 32. Komusaari teki hopeakaudella 6,3 pistettä ottelua kohden.[5]

Seuraavat viisi kautta, vuodet 1959–1964, Komusaari jatkoi pelaamista Pyrinnön avainmiehistössä. Tamperelaisjoukkueen sijoitukset asemoituivat tuona aikana sarjan keskikastiin laskevalla trendillä. Viimeisellä pääsarjakaudellaan 1964–1965 Komusaari pelasi vain seitsemässä ottelussa mutta teki uransa korkeimman pistekeskiarvon, 11,1 pistettä/ottelu. Pyrintö sijoittui kymmenen joukkueen sarjassa kahdeksanneksi.[5]

Pääsarjauransa jälkeen Komusaari pelasi Pyrinnön reservijoukkueessa ja vuoteen 1980 asti maakuntasarjassa. Tyypillistä näille joukkueille oli hyvä menestys kotiotteluissa mutta vaikeudet vierasotteluissa, kun pelaajia matkapeleihin löytyi niukalti. Komusaari pelasi myös veteraanien MM-turnauksissa.[3]

Komusaari sai vuonna 1954 neljännen luokan erotuomarikortin ja alkoi saman tien tuomita mestaruussarjaotteluita pelaajauransa ohessa. Lopetettuaan aktiivisen pelaajauransa vuonna 1965 hän sai kansainvälisen erotuomarikortin.[3] Tuomittuja pääsarjaotteluita Komusaarelle kertyi vain noin 80, koska otteluita ei tuohon aikaan pelattu paljoa. 1960-luvun puolivälissä Komusaari tuomitsi useita otteluita Helsingissä, missä oli kiistaa paikallisista tuomareista. Hän toimi tuomarina vuoteen 1975 asti ja sai kunniaerotuomarin arvon.[3]

Pääsarjaotteluiden lisäksi Komusaari tuomitsi viitisenkymmentä maaottelua tai muuta kansainvälistä ottelua, kuten Ateenassa käydyn EM-karsinnan ja Pohjoismaissa sekä Virossa pelattuja eurocupien ja Polarcupin otteluita. Vuoden 1967 koti-EM-kilpailuissa hän tuomitsi kuusi ottelua.[3]

Komusaari toimi Pyrinnössä juniorivalmentajana ja koripallojaoston puheenjohtajana.[4][1] Hän oli mukana Pyrinnön 50- ja 100-vuotishistoriikkien pohjatyössä ja kokoamisessa.[3]