Heikki Simola
Heikki Simola (2. lokakuuta 1926 Kiukainen – 2. tammikuuta 1997 Helsinki) oli suomalainen varatuomari ja kanslianeuvos, joka toimi vuosina 1964–1989 Sairaalaliiton johtajana.[1]
Simola aloitti uransa toimimalla 1953–1964 Maalaiskuntien liiton lakimiehenä, apulaisosastopäällikkönä ja osastopäällikkönä. Hän oli 1958–1960 myös Helsingin yliopistollisen keskussairaalaliiton sihteeri ja kansliapäällikkö sekä Kunnallisopiston johtaja 1962–1964.[1]
Vuonna 1964 Simola nimitettiin vastaperustetun kunnallisten yleissairaaloiden järjestön Sairaalaliiton ensimmäiseksi johtajaksi. Sairaalaliitto oli mukana kehittämässä alan lainsäädäntöä sekä sairaaloiden hallintoa ja toimintatapoja ja osallistui alan tutkimuksen, suunnittelun ja koulutuksen toteuttamiseen. Simolan merkittävänä aikaansaannoksena pidetään myös kunnallisten viranhaltijoiden ja työntekijöiden eläketurvan järjestämistä. Simola oli mukana toimikunnassa, jonka työn pohjalta säädettiin erikoissairaanhoitolaki.[1]
Heikki Simola oli Helsingin yliopistollisen keskussairaalan liittohallituksen jäsen 1977–1981, kliinisten laboratorioiden Laaduntarkkailu Oy:n hallituksen puheenjohtaja 1971–1990 ja Kansanterveyslaitoksen johtokunnan jäsen 1981–1990. Hän istui kansainvälisen sairaalaliiton IHF:n hallituksessa 18 vuotta ja tuli 1989 sen kunniajäseneksi. Samana vuonna Simola jäi eläkkeelle ja sai kanslianeuvoksen arvonimen.[1]
Teoksia
- Simola, Heikki & Rantanen, Tarmo & Itkonen, Martti: Kunnallinen kokoustekniikka. Maalaiskuntien liitto 1961. Neljäs painos 1975.
- Hakkila, Esko & Simola, Heikki: Asiakirjakaavoja selityksineen. Otava 1960. Kymmenes painos 1974.
- Nauru Satakunnalle : anekdootteja ja kaskuja Risto Rytistä, Edwin Linkomiehestä, F. E. Sillanpäästä, Maila Talviosta ja Emil Cedercreutzista tyyneen Satakunnan kansaan. Satakunnan kilta ry 1994.
Lähteet
- Kuolleita: Kanslianeuvos Heikki Simola. Sairaalahallinnon uuttera uudistaja. Helsingin Sanomat, 11.1.1997, s. 4. Näköislehti (maksullinen).